Your address will show here +12 34 56 78
Johtaminen, Kestävä kehitys, Reijo Karhinen, Suomi, Talous, Tulevaisuus, Uudistuva Suomi
Reijo Karhinen

Suomi on hyvä maa. Se oli sitä ennen eduskuntavaaleja ja myös niiden jälkeen. Uskon, että Suomi on hyvä maa myös alkavan vaalikauden jälkeenkin. Tulevina viikkoina valmisteluun nousee uuden hallituksemme ohjelma. Iso kysymys on, tuleeko siihen sisältymään nykyajan vaatimaa riittävää intohimoa uudistaa yhteiskuntaamme rohkeasti ja tulevaisuuskestävästi. Hyväkin voi olla aina vaan parempi.

Hyvinvointiyhteiskuntamme luo turvallisuutta ja luottamusta tulevaan. Väärä hyvänolon tunne tai edellisen vaalikauden hallituksen pääpuolueen kohtalo ei saa luoda pelkotilaa, joka estäisi keskeisten poliittisten päättäjien liikkumisen myös epämukavuusalueillaan. Yksi hyvän maan keskeinen ominaisuus on, että se tarjoaa suotuisat olosuhteet yrityksille ja niiden onnistumiselle työn tarjonnassa.

Mielellään näkisin, että uusi hallitusohjelmamme nimettäisiin otsikolla: ”Kohti tulevaisuuskestävää Suomea” Millainen on minun tulevaisuuskestävän Suomen kivijalka?

Osaava. Suomen menestyksen perusta on osaamisessa. Se on vahvuutemme, jonka eteen joudumme lähivuosina ja vuosikymmeninä tekemään rajusti töitä. Jo nyt on nähtävissä, miten osaamispääomasta on tullut merkittävämpi niukkuustekijä kuin euromääräisestä omasta tai vieraasta pääomasta. Osaavasta työvoimasta on laajalti pulaa. Työn murros koskettaa jokaista suomalaista tavalla tai toisella ja samalla se on merkittävä haaste suomalaiselle osaamiselle. Huomisen osaamisen turvaamiseksi meidän on nopeasti arkipäiväistettävä sekä luotava sisältö toimenpideohjelmineen jatkuvan oppimisen toimintamallille. Kansallisen osaamispääoman – laajasti ymmärrettynä – kasvattaminen on nostettava yhteiseksi strategiseksi painopistealueeksi.

Uudistuva. Edelläkävijyys vaatii edelläkävijän asennetta niin yritysjohdolta kuin tulevalta poliittiselta hallitukselta. Globaalissa maailmassa käydään nyt myös valtioiden välistä kisaa kyvystä uudistua. Kaikkialla on rakenteita ja normeja, jotka ovat syntyneet maailmaan, jota ei enää ole. Meillä Suomessa on jäänyt aivan liian vähälle yhteinen pohdinta yhteisestä tulevaisuudenkuvastamme. Mikä on se toimintaympäristö, jonka kohtaamme ja minkä roolin Suomi haluaa siinä viitekehyksessä itselleen rakentaa. On muistettava, että yritykset rakentavat visionsa kansakunnan vision ympärille, joten on välttämätöntä, että tuleva hallitusohjelma luo riittävää näkemystä, vakautta, pitkäjänteisyyttä ja uskottavuutta.

Uutta teknologiaa laajasti hyödyntävä. Meneillään olevassa neljännessä ja teknologiavetoisessa teollisessa vallankumouksessa Suomi on vahvuuksiensa kautta paalupaikalla tai ainakin sen tuntumassa. Katsoessamme tulevia vuosikymmeniä, globaalissa kilpailussa pärjäävät ne maat, jotka ovat vahvuuksiensa mukaan edelläkävijöitä uusien teknologioiden kehittämisessä ja soveltamisessa. Tekoäly, alustatalous ja erilaiset innovaatiot materiaaliteknologioissa tulevat sekä mullistamaan nykyisiä elinkeinoja että luomaan uudenlaisia talouden ajureita. Suomesta on rakennettavissa Euroopan johtava tekoäly-, digitalisaatio- ja alustatalousmaa, jossa yksityinen yritystoiminta menestyy ja julkinen sektori tukee innovatiivisen toimintaympäristön rakentumista. Kansallisen tekoälyohjelman loppuraportti Edelläkävijänä tekoälyaikaan (14.3.2019) on ansiokas ja kunnianhimoinen. Positiivinen valonpilkahdus.

Vastuullinen ja oikeudenmukainen. Suomalainen arvomaailma tukeutuu isosti vastuullisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen. Arvoina nämä ovat vahvuutemme ja niistä meidät tunnetaan. Tulevaisuuskestävä Suomi on vastuullisten ja oikeudenmukaisten päätösten Suomi. Ne kattavat laajalti koko elämän kirjomme. Heikoimmista huolehtimisen ja hyvinvointiyhteiskunnan terveiden periaatteiden kunnioittamisen. Nyt ja lähivuosikymmeninä päähuomion saa ja yli kaiken nousee ilmastonmuutoksen estäminen. Tässä vakavaakin vakavammassa teemassa koetellaan kansakuntamme vastuullisuutta aivan uusissa mittasuhteissa. On suorastaan surullista, että keskustelumme ilmastoinmuutoksesta kulminoituu niin vahvasti syyllistämiseen. Ilmastonmuutoksen ehkäisyä koskevat kirjaukset hallitusohjelmassa tulisi olla rohkeat mutta samalla pääosin koko kansakunnan hyväksymät.

Luottamuspääomaa kasvattava. Me suomalaiset luotamme toisiimme tavalla, joka on eurooppalaista huippua. Tämä on pienen kansakunnan etu ja vahvuus, sillä osaamispääoman ohella uudistuminen vaatii rakennusaineekseen luottamuspääomaa. Luottamusta tulevaan pohjustetaan onnistuneella vuorovaikutuksella. Uudistuvassa maailmassa tiedolla on valtava uuden liiketoiminnan ja ansainnan voima. Datatalous rakentuu tasepohjaista liiketoimintamaailmaa selvästi enemmän luottamuspääoman varaan. Tulevaisuuskestävässä Suomessa luottamuspääoma on edelleen osa sopimisen ja sopimuksissa pitäytymisen kulttuuria mutta myös entistä vahvemmin avoimen datan vaatimaa eettisyyden korostamista.

Taloudeltaan terve. Huolimatta, että taustani viittaa vahvasti pankkitoimintaan, edustan kantaa, että mikään sukupolvi ei voi elää yli varojensa. Emme saa synnyttää velkaa, joka jää tulevien sukupolvien rasitteeksi. Tulevaisuuskestävän Suomen talous rakentuu työnteon, yrittämisen ja omistamisen kannustavuuteen.

Tiivistäen kuvaamani tulevaisuuskestävä Suomi on sellainen, jollaisen haluamme rakentaa omille lapsillemme ja heidän jälkeensä tuleville. Tasavaltamme presidenttiä, Sauli Niinistöä siteeraten: ”Nuoret vaativat tämän päivän päätöksentekijöiltä uudenlaista päättäväisyyttä. Heidän ääntään on kuultava, sillä he ovat todellisia asianomistajia”

The post Kohti tulevaisuuskestävää Suomea appeared first on Bonfire.fi.

0

ruokaselvitys, ruuantuotanto, Uudistuva Suomi, yhteistyö
Reijo Karhinen

Kun pääministeri juhannuksen alla soitti ja tiedusteli valmiuttani lähteä selvittämään keinoja Suomen maatalouden kannattavuuden parantamiseksi, huomasin palanneeni lähtöruutuun. Olen pienen maatilan poika. Tunsin nuorena vahvaa tunnepohjaista vetoa jäädä viljelemään kotitilaa. Kävimme asiasta keskustelun isäni kanssa niin keskikoulun kuin vielä lukionkin jälkeen. Muistan tarkkaan isäni viisaat sanat: ”Kyllä se on mahdollista, mutta kokemuksesta sanon, että elannon saanti ei tule olemaan helppoa. Mieti vakavasti muitakin vaihtoehtoja.”

45 vuotta myöhemmin pohdin jälleen suomalaisen maatilayrittäjän menestymisen mahdollisuuksia. Nyt kokeneena yritysjohtajana ja talousmiehenä.

Niin, kannattaako Suomessa ryhtyä maatilayrittäjäksi 2020-luvun kynnyksellä? Miten haavoittuva Suomi olisikaan ilman omaa ruokatuotantoa? Haluan uskoa, että omalla ruokatuotannollamme on yksistään turvallisuusnäkökulmasta kumpuava vahva kansan tuki. Samalla tutkimukset osoittavat, miten korkealle suomalaiset arvostavat kotimaista puhdasta ja turvallista ruokaa. Rakenteiden on kuitenkin muututtava, että elinkeino säilyisi.

Kun yritysjohtajana tuijotan viimeisen parin vuosikymmenen aikaista maataloutemme yrittäjätulon kehitystä kuvaavaa ja trendinomaisesti laskevaa käyrää, pohdin kuinka monta toimitusjohtajaa olisi erotettu matkan varrella, jos kyseessä olisi yhden yksittäisen yrityksen tulosura. Varmasti aika monta. Pohdin luonnollisesti, mitkä ovat juurisyyt suorastaan surkeaan kehitykseen: Onko tällä ”yrityksellä” ollut kirkasta strategiaa? Miten tätä kokonaisuutta on johdettu? Missä on omistajan ääni? Taloudellisen lukutaidonkin perään voisi kysellä. Yli kahdenkymmenen vuoden pituinen alamäki ei selity pelkillä katovuosilla. Jossain mättää.

Yhteinen epäonnistuminen on käännettävissä yhteiseksi voitoksi

Maatilayrittäjän liikkumavara on rajattu. Maatalouden harjoittamista säädellään, valvotaan, ohjataan ja luvitetaan vahvasti niin EU:n kuin kansallisen normiston kautta. Samalla tukipolitiikalla ohjataan ratkaisevalla tavalla viljelijän valintoja. Se, että maataloutemme on ajautunut kannattavuuskriisiin, on yhteisen epäonnistumisen lopputulema. Hyväksymällä tämän lähtökohdan otamme ensimmäisen askeleen kohti valoisampaa tulevaisuutta.

Ensisijainen vastuu kannattavuuskriisistä on luonnollisesti maatilayrittäjillä itsellään. Paljon on jo tehty, mutta samalla on nähtävä monet käyttämättömät mahdollisuudet. Avaan näkemyksiäni näistä mahdollisuuksista laajasti raportissani.

En valitettavasti tunnista, että ruokaketjullamme (tuottaja, teollisuus, kauppa) olisi yhteistä ja yhtenäistä tulevaisuudenkuvaa, eikä sen pohjalta laadittua kansallista tahtotilaa tai suunnitelmaa – ruokastrategiaa. Yhteisen ymmärryksen puuttuminen johtaa sitoutumisen puutteeseen. Tällainen näköalattomuus yhdessä tuotannon kannattavuuskriisin kanssa on johtanut julkiseen vastakkainasetteluun. Tämä tuntuu ikävältä, kun samalla tiedämme, miten erinomaisen puhdas ja turvallinen tuotteemme on.

Suomalaisen ruokaketjun kokonaiskuva. Kaupan keskittyminen ja sen myötä vahva neuvotteluasema ovat ruokaketjumme merkittävä ominaispiirre. Vienti on tuontia huomattavasti pienempää ja tuottajien ohjaus ja palvelut hyvin pirstaloituneita.

Akuutissa kannattavuuskriisissä painiskelevan maatilayrittäjän näkökulmasta pintaan nousee ymmärrettävästi kysymys: Riittääkö aika? Tämänkin tosiasian äärellä virkamiesten ja poliittisen tason päättäjien tulee nyt olla rohkeutta ja malttia nähdä pitkälle. Emme saa tuhota elinkeinoa, jolle on tarjolla myös uusia mahdollisuuksia.

Jatkotarinaa ei vain tule ilman merkittävää suunnanmuutosta ja uudistumista. Kestävän pohjan rakentaminen maataloudelle pakottaa kyseenalaistamaan nykyisiä käytäntöjä. On tunnistettava, että toimintaympäristö on valtavassa murroksessa. Viime kädessä muutosta johtaa kuluttajan eli asiakkaan muuttuva käytös.

Me tarvitsemme kipeästi kansakunnan yhteistä keskustelua, rakentavaa vuorovaikutteista dialogia ruuantuotantomme tulevasta suunnasta. Me tarvitsemme näkemyksellistä johtajuutta. Me tarvitsemme vastuunkantajia. Me tarvitsemme positiivisempaa ilmapiiriä ja avoimuutta.

Onko meillä työstään arvostusta ja toimeentuloa saavia maatilayrittäjiä vuonna 2030?

Suomalaisen ruuan tarinan jatkosta päätetään nyt. Tehdäänkö tästä kansallinen menestystarina vai luovutaanko mahdollisuuksista? Minkä viestin siis haluamme jättää nuorille, jotka nyt ja tulevina vuosina pohtivat ruuantuotantoa omana tulevaisuuden ammattinaan?

Olen itse ikuisesti kiitollinen isälleni rehellisestä, toki satuttavasta, mutta samalla ainoasta oikeasta neuvosta. Nykyisten päättäjien velvollisuus on toimia niin, että tulevaisuudessa yhä useampi isä ja äiti voisivat vastata tyttärensä tai poikansa kysymykseen juuri päinvastoin kuin oma isäni minulle.

Suuri kiitos jokaisella verkkokyselyyn ja kuulemisiin osallistuneelle! Panoksenne oli korvaamaton!

The post Suomalaisen ruuan tulevaisuus vaatii ravistelua, rohkeutta ja yhteistyötä appeared first on Bonfire.fi.

0

Dialogi, rohkeus, Tulevaisuus, Uudistuva Suomi, visio
Reijo Karhinen

On vuodenvaihde. Pohdin, kumpi on tärkeämpää; katsoa taakse ja arvioida mennyttä vuotta vai silmäillä eteenpäin, mitä on tulossa? Minulla on muistikuva, että urani alkuvuosikymmeninä vuodenvaihteessa oli luontevaa katsoa ensisijaisesti saavutettuja lukuja. Nyt ajattelen täysin erilailla. Mielenkiinnon painopiste on tulevassa.

Toimintaympäristömme kehitystä muokkaavat globaalit megatrendit voimistuvat ja ohjaavat yritysten toimintaa yhä enemmän. Samanaikaisesti muutosnopeus kiihtyy ja maailma ympärillämme monimutkaistuu. Päätöksentekijän on opittava toimimaan suuremmassa epävarmuudessa. Näkyvyys eteenpäin on heikko.

Tulevaisuuskirjeenvaihtaja Heikki Aittokosken (HS) juuri julkaistun (30.12.) artikkelin otsikko ‘Tulevaisuus ei kaipaa lisää menneisyyttä’ on paljonpuhuva. Aittokoski nimeää kourallisen esimerkkejä rohkeudesta: imatralaisista tehdasroboteista gondolihisseihin, jotka ratkaisevat miljoonakaupunkien liikenneongelmia. Kun uskalletaan katsoa tulevaan, tunnistetaan tarpeita ja ongelmia, joita voi kääntää mahdollisuuksiksi.

Vielä 20 vuotta sitten yrityksen visio perustui melko vahvalle olettamalle siitä, mihin se itse on menossa: “Haluamme kasvattaa liikevaihtoa puolella tai olla johtava alallamme”. Visio kuvasi lähinnä tavoitteita ja oletettua kuvaa todellisuudesta. Nyt visio on syvempää näkemystä tulevaisuudesta ja tulkintaa megatrendien vaikutuksesta. Siihen sisältyy myös epävarmuustekijöitä ja skenaarioita.

“Käytettävissä oleva tieto ei anna meille aukottomia vastauksia siitä, mitä tuleman pitää. Mutta sen avulla pystyy vähintäänkin tekemään valistuneita arvauksia.” Aittokoski kirjoittaa. Visioita on sekä yhä vaikeampi että samalla tärkeämpi muodostaa.

Hyvä visio ei jätä kylmäksi vaan synnyttää keskustelua

“Tulevaisuudessa on se vika, että se saapuu yleensä ennen kuin olemme valmiita kohtaamaan sen.” Näin totesi kirjailija Arnold H. Glasow. Tästä syystä vision pitää olla rohkea ja puhutteleva. Vision tehtävä on herättää huomiseen. Osa ihastuu ja osa jää ihmettelemään. Liian shokeeraava ei aja asiaansa, mutta menestyjän on oltava askeleen edellä muita.

Hyvä visio sisältää monia elementtejä. Parhaimmillaan se on:

1) Näkemyksellinen – avoin uudelle
Rohkaisee kokeiluihin ja muokkaa yrityskulttuuria epäonnistumisten sallimiseen. Hyvä visio ei ole pelkästään entisen jatkumo. Sellainen ei ole tässä ajassa uskottava.
2) Asiakaslähtöinen
Asiakkaan vallan kasvu ei ole ohikiitävä trendi, vaan uusi normaali. Sen tulee välittyä visioissa.
3) Tulevaisuuskestävä
Visio on yrityksen sielu. Sen tulee myötäillä yrityksen arvopohjaa, sen tulee olla sopusoinnussa ja vastata yrityksen kannalta oleellisiin megatrendeihin, olivat ne sitten liiketoimintapainotteisia tai arvopohjaisia.
4) Osallistava
Hyvä visio ei synny pelkästään yrityksen hallituksen tai johdon pohdiskelun tuloksena. Näkymää tulevaan on syytä raottaa yrityksen omien syväosaajien avulla samoin kuin niiden, jotka tulevat kuvattavan tulevaisuuden elämään, eli nuorten. Pois ei pidä sulkea myöskään yritysten monia kumppaneita. Vaikutteet heiltä ovat erinomaisia ikkunoita tulevaisuuteen.

Visiot muodostuvat dialogin pohjan – tulevaisuudesta pitäisi puhua enemmän kuin menneisyydestä

Minulta kysyttiin joulun alla, millaisia suomalaisyritysten visiot ovat sisällöltään. Havahduin: en osannut juurikaan vastata. Enemmän tiedän niiden menneisyydestä, siitä on runsaasti tietoa tarjolla ja siitä uutisoidaan. Yritysten visiot eivät sen sijaan nouse keskusteluun. Nyt kun tulevaisuuden näkyvyys on poikkeuksellisen heikko ja yritysten valinnat voivat poiketa suurestikin toisistaan, avoimen visiopohjaisen dialogin merkitys korostuu.

Tarvitsemme ratkaisuhakuista keskustelua tulevaisuudesta, yritysten uudistumistarpeista. Dialogin kautta yksikin rohkea visio kirittää muita visioita ympärillään. Myös medialla on tässä oma merkittävä roolinsa. Onko sillä halua ja valmiutta avata yritysten visioita ja vertailla samalla tavoin kuin tilinpäätöksiä? Sijoittajilla on omat kanavansa tunnistaa nukahtaneet yritykset, mutta asiakkailla ja suurella yleisöllä ei niinkään.

Uskon, etten ole ainut, joka arvioi nykyään yrityksiä paljolti sen perusteella, millaista paikkaa ne raivaavat itselleen tulevaisuudesta. Eli kysymykseni yritysjohdolle on: Millaista tulevaisuutta sinun yrityksesi rakentaa?

Päävastuu keskustelun avaajana on yritysjohdolla. Keskustelu on tänään helpompaa kuin ikinä ja sitä on hyvä käydä monilla eri areenoilla. Yritysjohtaja voi aloittaa kertomalla yrityksensä tulevaisuudenkuvasta vaikka Twitterissä.

Yritykset rakentavat visionsa kansakunnan vision ympärille, joten on hyvä tunnistaa myös poliitikkojen rooli. Millaisesta tulevaisuudesta kevään eduskuntavaaliehdokkaasi puhuu – vai puhuuko ollenkaan? Tarkempi kansakunnan yhteinen tulevaisuudenkuva auttaa ennakoimaan odottamatonta ja rakentamaan haluttua tulevaisuutta.

Siihen, millaista Suomea rakennamme, mitä ongelmia ratkomme ja mihin huomiomme suuntaamme, paaluttavat merkittäviltä osin juuri yritysten visiot. Mutta yhteinen elintärkeä tulevaisuuskuva Suomelle syntyy vasta, kun visioista keskustellaan. Aittokoskea mukaillen Suomen tulevaisuus ei tarvitse lisää menneisyyttä. Me tarvitsemme lisää tulevaisuutta, tulevaisuudenuskoa. Luodaan yhdessä Suomelle sen ansaitsema tulevaisuus.

The post Etsintäkuulutus: Missä on suomalainen visiokeskustelu? appeared first on Bonfire.fi.

0

koulutus, oppiminen, osaaminen, Uudistuva Suomi, yhteistyö
Reijo Karhinen

On aika ymmärtää, että elinikäisen oppimisen vaade murtaa perinteisen käsityksen siitä, että yhteiskunta ensisijaisesti on vastuussa tutkintoon valmistumisen jälkeisestäkin yksilön osaamisen ajantasaisuudesta. Uudistumisen tempo kovenee, niin myös uuden osaamisen tarve. Tässä vauhdissa korostuu työntekijän oma vastuu samoin kuin työnantajan valmius tulla sopivalla tavalla ja oikea-aikaisesti vastaan.

Kyky oppia uutta on yksilön tulevaisuuden tärkein työelämätaito. Yritys, jolla on halu ja kyky katsoa tulevaisuuteen, havaitsee pian, että osaamistarpeet tulevat muuttumaan lähivuosina. Viidessä vuodessa paljon, kymmenessä vuodessa aivan radikaalisti.

Olen elänyt ajan, jolloin yrityksen kärkihuoli oli rahoitus. Tällä hetkellä omaa ja vierasta pääomaa on saatavilla enemmän kuin koskaan. Pääoman niukkuus onkin muuttumassa osaamisen niukkuudeksi. Tämä tarkoittaa, että osaamisesta tulee merkittävin kilpailuetutekijä. Ja vaikka osaavan työvoiman haasteista keskustellaan, sanat eivät vielä konkretisoidu kunnolla yritysten strategisissa toimissa.

Yritykset eivät voi kantaa vastuuta yksin. Yhteistyö erilaisten kumppaneiden kanssa on oleellista. Esimerkiksi tiivis korkeakouluyhteistyö turvaa sen, että pysytään paremmin kartalla niin tulevaisuuden kehitystrendeistä kuin myös tulevien osaajien valmiuksista. Uudenlainen tilanne haastaa yrityksiä myös verkostoitumaan uudella tempolla. Yritysten on otettava erilaisissa osaamisen uudistamiseen tähtäävissä verkostoissa ajurin rooli. Yritysten on oltava haastamassa myös yhteiskuntaa vahvemmin.

Osaamisen kehittäminen ei ole tehostamisprosessi vaan valtavan suuri kulttuurimuutos

Oppimishaasteessa on kaksi tasoa: varsinaisen ammattiin liittyvän oppimisen lisäksi on ensin synnytettävä oppimista tukeva kulttuuri ja opittava oppimaan tehokkaasti monilla eri tavoilla.

Outi Sivonen kirjoitti erinomaisesti Helsingin Sanomissa siitä, kuinka keskustelua tulisi siirtää koulutuksen tuottamisesta oppimisen monipuoliseen tukemiseen.

Pelkkä täydennyskoulutuksissa ravaaminen ei ole ratkaisu. Oppimisen tulee tapahtua nykyistä työtä tekemällä, uusiin projekteihin lähtemällä ja toisilta oppimalla tai jopa yhteistyökumppaniyrityksissä työskentelemällä. Työyhteisön tulee olla avoin uudelle ja sallia epäonnistumista.

Johdon tehtävä on tukea aktiivisesti ihmisiä uudistumaan, mutta ensisijainen vastuu kehittymisestä on ihmisellä itsellään. Kun yksilö ilmaisee halukkuuttaan kehittää osaamista, ollaan jo yli puolenvälin. Siihen haluun pitää tarttua nopeasti. Yrityksissä pitää olla aiempaa suurempi valmius myös itse kuroa umpeen niitä osaamisvajeita, joita yhteiskuntaamme on jo syntynyt tai uhkaa syntyä. Osaavan työvoiman puutteen edessä käsiä ei pidä nostaa ensimmäisenä pystyyn. On tilanteita, jotka voivat kääntyä jopa mahdollisuudeksi, ei vähiten työnantajakuvan näkökulmasta.

Uskon vahvasti, että henkilöstön osaamisen uudistaminen tulee olla yksi yrityksen ja myös julkisyhteisöjen toiminnan ydinprosesseista. Valmiita oppimishaluisia osaajia ei rekrytoida, ne tehdään. Yrityksen strategian on vastattava tähän. Tämä transformaatio haastaa HR:n toden teolla. Tulevaisuuden osaajien määrittely siirtyy yhä enemmän strategia- ja liiketoimintayksiköiden, HR:n ja yksilön yhteistyöksi. Liiketoiminnan on aiempaa vahvemmin ja aiempaa ennemmin pystyttävä kertomaan muuttuvat tarpeensa. Ennakointi ja johdon näkemyksellisyys korostuvat.

Osaamisongelmaa ei voi kiertää rekrytoinnilla

On traumaattista kohdata fakta oman osaamisen vanhenemisesta. Olen kuitenkin oppinut, että muutoksesta viestiminen henkilöstölle ajoissa ja selkeästi lisää valmiutta uudistaa kykyjään nykyisiin markkinoihin sopivaksi.

Ratkaisu osaamisongelmaan ei tule olemaan vain uusien osaajien rekrytointi. Pelissä on nyt liian isoja lukuja. Ihmisten oppimiskyky on valtava, sitä tukeva kulttuuri ratkaisee ongelman.

Meillä on kiire saada kaikki ymmärtämään, että taito oppia uutta tulee olemaan ratkaisevan tärkeää. Kukaan ei saa tulla yllätetyksi. Silloin kun osaamisen kehittämisestä on tullut ylimmän johdon ohjaama ydinprosessi, on otettu ratkaiseva askel kohti sitä, että osaamisen ajantasaisuuden arvostaminen on organisaatiokulttuurin dna:ssa. Oma-aloitteisuutta ja avoimuutta arvostava kulttuuri johtaa siihen, että yksilöt itse ymmärtävät oman osaamisensa ajankohtaisuuden.

Olisi onnetonta, jos talouskasvumme hyytyisi oikean osaamisen omaavien käsiparien puutteeseen. Neljäs teollinen vallankumous haastaa laajasti työyhteisöjen nykyisen osaamisen. Yksilöiden mahdollisuus varautua uuteen on ollut rajallista. Tilanne, johon olemme ajautumassa ja jossa jo osin olemme, ei ole yksilön vika. Siten on väärin laittaa yksilö yksin maksamaan siitä. Kyseessä on yhteinen ulkoa tuleva haaste – myös ratkaisujen on oltava yhteisiä.

The post Osaaminen – aikamme kilpailutekijöistä vaikuttavin appeared first on Bonfire.fi.

0

Dialogi, joukkoistaminen, osallistaminen, ruokaselvitys, Uudistuva Suomi
Reijo Karhinen

Pitäisikö kotimaiselle ruualle olla kaupassa oma hyllypaikka? Entä miten kehittää ruuan verkkokauppaa? Olen johdatellut keskustelua suomalaisen ruuantuotannon kannattavuudesta heinäkuusta asti. Loppuraporttini julkaisen tammikuussa. Hanke on näyttänyt, että suomalaiset ovat valmiita osallistumaan rakentavaan ja konkreettiseen keskusteluun.

Ruokaketjun osapuolet saman pöydän ääreen

Kun tartuin haasteeseen – 500 miljoonaa euroa lisää yrittäjätuloa maatalouteen – tiesin heti, etten millään tavoittaisi tarpeeksi kuluttajien ja tuottajien mielipiteitä perinteisin keinoin. Ajattelin jo silloin, että kaksi tärkeintä osapuolta samani toimeksiannon ratkaisuun ovat alkutuottajat ja loppukuluttajat. Alkutuottajien rooli suhteessa teollisuuteen on ratkaisevan tärkeä ja toisaalta kuluttajat ovat kaupan kannalta se olleellisin taho. Toki samalla on tiedostettava kaikkien ruokaketjun osapuolten vuorovaikutussuhteet ja keskinäiset kytkennät.

Selvitystyöni aikana käsitykseni on vahvistunut, tuottajien ja kuluttajien välistä yhteyttä on lähennettävä. Tuottajien on pystyttävä paremmin tunnistamaan kuluttajien tarpeet. On aika siirtyä tuotantopainotteisesta toimintamallista enemmän kysyntä- ja kuluttajalähtöiseen ruuantuotantoon. Siksi koen tärkeänä kuulla myös kuluttajia suoraan.

Valitsin keskeiseksi tiedonkeruumenetelmäksi avoimen kuulemisen mallin; verkkoaivoriihen. Tämän julkisen kyselyn lisäksi olen tavannut runsaasti ruokaketjun toimijoita workshopeissa ja henkilökohtaisissa kuulemisissa.

Verkkoaivoriihen mielipiteiden määrä ja analyyttisyys on ylittänyt odotukseni täysin. Jo noin 6000 ruokaan liittyvää vastausta – kokemuksia, mielipiteitä ja ideoita (aivoriihi on auki 31.10 asti). Suuri kiitos!

Aihe on otollinen laajalle osallistamiselle. Lähes kaikilla meillä on mielipide ruuasta ja maataloudesta. Mutta niin on esimerkiksi liikenteestä, koulutuksesta, tulonjaoista tai pankkitoiminnastakin – vain muutaman nimetäkseni. Haluaisinkin nähdä osallistamista enemmän: yritykset yhdessä, päätöksentekijät rohkeammin. Otoskoolla on vähemmän väliä, sitoutumisella enemmän.

Aktiivisuuden taso on saanut minut pohtimaan, miten merkittävä, jopa korvaamaton, potentiaali onnistuneella osallistamisella onkaan minkä tahansa ison ja kompleksisen ongelman ratkaisemisessa. Tätä pohdiskelua ja kertyneiden kokemusten syvällisempää analysointia jatkan varmastikin loppuraportin julkistamisen jälkeen. Mielenkiintoista.

Teknologia edesauttaa dialogia, muttei toteuta sitä

Ihailen sitä luontevuutta, jolla nuoret kysyvät mielipiteitä omilta verkostoiltaan. Dialogi on moderni tapa suunnitella, implementoida ja oppia tehdystä. Työkaluja dialogin vahvistamiseen on paljon. Ihmisten aito halu osallistua vaatii kuitenkin enemmän kuin alustan ja kutsun.

Uskon, että tärkeää on tehdä selväksi, miten yksilön kontribuutio tulee vaikuttamaan lopputulokseen. Ruokaselvityksessä olen vakavissani siinä, että aivoriihen vastaukset tulevat näkymään raportissa ja sitä kautta toivottavasti tulevien toimeenpanopäätösten pohjana. Siten osallistuminen on suoraa vallankäyttöä. Tämän lisäksi olen pyrkinyt selkein sanakääntein kertomaan työn etenemisestä omien kanavieni kautta, Twitter vahvimpana. Koen. että osallistamisen ohella avoimuus ja läpinäkyvyys ovat enemmän tätä päivää kuin kabinetit ja muut suljetut piirit.

Ruokaselvityksen verkkoaivoriihi jakaantui kahteen osaan. Ensimmäisessä kyselyssä kartoitettiin ruuantuotannon tärkeimmät teemat. Yksittäinen työryhmä ei olisi saanut näin kattavaa ja todenmukaista kuvaa nykytilasta. Toisessa, käynnissä olevassa vaiheessa odotan vastaajien kertovan näkemyksiä ja ideoita ensimmäisen kierroksen aikana esiinnousseiden teema-alueiden – kuten digitalisaatio, innovaatiot ja vienti – näkökulmista.

Heitän loppuun kaksi haastetta:

Kun sinulla tai tiimilläsi on ongelma, joka vaatii laajaa kartoittamista, taustoittamista ja kokonaiskuvan hahmottamista, joukkoista. Erityisesti murroskohdissa näkemystä on haettava syvemmältä kuin vain tavallisilta lausuntokierrosten osallistujilta tai järjestöiltä. Kestävien ratkaisuehdotusten löytämiseksi prosessi on vaivan arvoista.

Toinen haaste menee jokaiselle suomalaiselle: kerrothan näkemyksesi suomalaisen ruuan tulevaisuudesta. Käytä 15 minuuttia työmatkastasi tai pohdi syvällisemmin ajan kanssa. Kysely on auki lokakuun viimeiseen päivään asti. Raportti toimintaehdotuksineen tulee olemaan yhteisen ponnistuksen ja aktiviteetin tulos. Pääset kyselyyn tästä linkistä. >>

Suomalainen ruoka on timanttimme ja vain eteenpäin katsova dialogi hioo siitä kannattavamman ja kilpailukykyisemmän. Pystymme ratkaisemaan maatalouden kannattavuusongelman, kun tartumme siihen yhdessä.

The post Osallistamalla kohti sisältörikasta dialogia ja uusia näkökulmia – case ruokaselvitys appeared first on Bonfire.fi.

0

Uudistuva Suomi, Vake, Valtion kehitysyhtiö
Reijo Karhinen

Valtion kehitysyhtiö Vake Oy:ssä otettiin merkittävä askel 20.6., kun yhtiön ensimmäinen toimitusjohtaja Taneli Tikka aloitti työnsä. Monen suomalaisen huulilla on yhä kysymyksiä: Mikä ihmeen Vake? Mihin sitä tarvitaan? Operatiivisen toiminnan nyt alkaessa haluan hallituksen puheenjohtajan roolissa taustoittaa yhtiön lähtökohtia ja suuntaa.

Vaken toiminnan peruspilarit on linjattu valtioneuvoston vahvistamassa toimiohjeessa joulukuussa 2016. Tämä julkinen toimiohje on ollut uuden hallituksen ohjenuorana, kun olemme kevään aikana hakeneet vastauksia mm. yllä esittämiini kysymyksiin. Koen, että yhtiön perussuunta on nyt selkeä. Samalla on todettava, että yksityiskohdissa on vielä täsmennettävää.

Vake luo uutta. Näemme roolimme yhtenä työkaluna uudistaa Suomea, nimenomaan sen elinkeinorakennetta. Haluamme omalta osaltamme rakentaa tulevaisuuskestävää Suomea, olla mukana vain niissä teemoissa, teknologioissa ja ilmiöissä, jotka rakentavat Suomen tulevaisuutta. 

Tehtävämme on olla mahdollistaja, tarjota menestymisen edellytyksiä edelläkävijäyrityksille ja luoda tämän kautta talouskasvua, työllisyyttä ja hyvinvointia koko yhteiskuntaan. Yhdessä tekemällä olemme enemmän kuin pelkkä rahoittaja. Tavoitteemme ei ole olla markkinahäirikkö. Yli ajan ulottuva vahva taloudellinen kokonaisajattelu ohjaa toimintaamme. 

Tehtävämme on hyödyntää teknologian nopeaa kehitystä. Suuntaamme toimintaamme vahvasti tekoälyyn, ohjelmistoihin ja alustoihin, digitalisaatioon sekä uusiin liiketoimintamalleihin. Emme keskity rahoittamaan vanhojen rakenteiden lineaarista jatkoa. Suomi on markkina-alueena pieni maa. Vaken rooliin kuuluu luontevasti olla mukana kokoamassa yhteen toimijoita tavoitteena avoimen datan ja datan rajapintojen rakentaminen mm. alustatalouden tarpeisiin. 

Sijoitamme ainoastaan oman pääoman ehtoisesti suorien pääomasijoitusten kautta listaamattomiin yhtiöihin. Voimme toimia sekä vähemmistö- että enemmistöomistajana. Voimme sijoittaa jo olemassa olevaan yritykseen tai perustaa yksin kokonaan uuden yrityksen. Emme aio toimia päällekkäin samoilla alueilla, joilla on jo muita merkittäviä julkisia kehitys- tai rahoitusohjelmia tai julkista rahoitusta. 

Henkilöstömme tulee olemaan hyvin pieni. Tarvitsemme yhteistyökumppaneita. Itse sijoituspäätösten teossa Vaken rooli on valmisteleva. Lopulliset päätökset tekee valtioneuvoston yleisistunto.

Otamme vakavasti toimiohjeen perusajatuksen Vaken roolista uuden luojana. Haasteemme on tunnistaa ideat, hankkeet ja todelliset edelläkävijäyritykset, jotka ovat oikeasti luomassa uutta ja uudistamassa elinkeinorakennettamme. Samalla kun tiedostamme mahdollisuuksien paineen, jota digitalisaatioon perustuvan neljäs teollinen vallankumous Suomelle tarjoaa, tulee ymmärtää, että meillä ei ole lopullista sijoittamisen pakkoa. Raha ei saa alkaa polttaa näpeissämme. 

Vaken taustalla oleva idea kierrättää valtio-omisteisista yhtiöistä vanhaa pääomaa vapauttaen uuden rakentamiseen on mielestäni hyvä. Myös ajoitus liikkeellelähtöön osuu hyvään saumaan: Suomi on valmiiksi edelläkävijä teknologiassa ja meillä on tutkimustenkin mukaan valtava potentiaali esimerkiksi tekoälyssä. Meidän on toimittava rohkeasti, mutta samalla vastuullisesti.

Tulevaisuus on tekojemme summa. Yhtiölle valitun hallituksen osaamisen painopiste, samoin kuin juuri aloittaneen toimitusjohtajan tausta uuden teknologian ytimessä ovat kokonaisuudessaan vahva viesti siitä, mihin suuntaan uuden yhtiön toimintaa aiomme ohjata ja kehittää. Olen omassa roolissani luottavainen ja samalla nöyrän innostunut saadessani olla mukana rakentamassa mahdollisuuksia uusien suomalaisten menestystarinoiden aluille.

The post Mikä ihmeen Vake? appeared first on Bonfire.fi.

0