Suomi kohtaa aikamme suurimmat globaalit ongelmat, luonnonvarojen ylikulutuksen aiheuttaman ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden hupenemisen samanaikaisesti julkistalouden tasapainoa vakavasti koettelevan ja edelleen pahenevan kestävyysvajeen kanssa. Julkisen sektorin kestävyyden parantamisessa ratkaisun avaimet linkittyvät vahvasti yksityisen sektorin kasvu-, investointi- ja tuottavuusvajeisiimme. Kyse on mittaluokaltaan poikkeuksellisen suurista kysymyksistä, joiden ratkaisemisessa ei ole varaa viivytellä, jos haluamme varmistaa hyvinvointiyhteiskuntamme rahoituspohjan ja jättää jälkipolville hyvinvoivan Suomen. Kyse on myös historiallisesta mahdollisuuksien maailmasta, jossa poliitikkojen tulee näyttää johtajuutta ja kantaa vastuuta.
Nämä monimutkaiset globaalit haasteet pakottavat meitä muuttamaan perustavanlaatuisesti tapaamme hahmottaa maailmaa. ”Kriisejä ei ratkaista niillä arvoilla ja ajatusmalleilla, jotka ovat ongelmat synnyttäneet” toteavat hyvin osuvasti Olli-Pekka Heinonen ja Kaarlo Hildén (HS Vieraskynä 4.3.2023). Meiltä kaikilta ja ennen muuta poliittisilta päättäjiltämme vaaditaan kykyä punnita kriittisesti omaa ajattelua. Luonnonvarojen ylikulutus on realiteetti, todisteet ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta ovat selkeät. Silti julkisesta keskustelusta piirtyy erilaisiin todellisuuksiin nojautuva tulevaisuuskuva. Meillä on vaikeuksia olla rakentavasti eri mieltä, kun puuttuu yhteinen pohja, jolle erimielisyys voisi rakentua. Poimimme tutkitusta tiedosta vain sen, mikä tukee omia intressejä. Suhteemme luontoon vaatii meiltä ihmisiltä uudenlaista nöyryyttä, ministeri Seppo Kääriäisen twiittia lainaten: ”Ihminen tarvitsee luontoa, luonto ei tarvitse ihmistä”.
Elämme nyt aikaa, jolloin toimintaympäristö monella osa-alueella muuttuu nopeammin kuin koskaan. Samalla koko yhteiskuntaa koskeva systeeminen muutos etenee. Otamme selkeitä siirtymäaskeleita lineaaritaloudesta kohti kiertotaloutta. Ilmastonmuutoksen ja luontokadon ehkäisy ovat nousseet hallitseviksi draivereiksi yhteiskunnallisessa päätöksenteossa – erityisesti EU-tasolla. Päivittäistä arkeamme – niin bisneksessä kuin yksityiselämässä – koskeva normipohja vihertyy ja luontoarvot hallitsevat julkista keskustelua ja asenneilmastoa. Tämä keskustelu on tullut jäädäkseen, se syvenee, se voimistuu. Tämä kehitys on reaaliteettina hyväksyttävä.
Uuteen eduskuntaan valittavilta kansanedustajilta vaaditaan aiempaa syvällisempää näkemyksellisyyttä ja kyvykkyyttä lukea toimintaympäristömme muutosta. Ilmastokriisin kieltäminen näyttäytyy kuolemanvakavan asian politisoinnilta ja populismiin sortumiselta. Tarvitsemme enemmän keskinäistä dialogia ja toimintaympäristön älykästä ja yhteistä tulkintaa. Kriisiytymiseen johtaneita ajatusmalleja on voitava muuttaa. Näkemyksemme todellisuudesta on ainakin osin rakennettava kokonaan uusiksi. Kohtaamamme muutosvoimat ovat poikkeuksellisen vahvat, niitä emme voi pysäyttää, mutta viisaalla ja ratkaisuhakuisella yhteistyöllä Suomella on erinomaiset edellytykset osoittaa johtajuutta ja saavuttaa maailman johtavan kestävän ja samalla menestyvän talouden edelläkävijän rooli. Meidän kannattaa tavoitella tätä. Lastemme vuoksi.
Tämä blogi on alunperin julkaistu Suomenmaassa 13.03.2023