Suomi tunnetaan maailmalla korkeasta teknologiasta ja siihen liittyvästä osaamisesta. Suomea ei sen sijaan tunneta maailmalla ruokamaana. Voitaisiinko tuntea? Osaamisesta se ei jäisi kiinni. Tunnemmeko me itsekään oman ruokakulttuurimme, mitkä ovat sen vahvuudet? Miten luontevasti me suomalaiset osaamme rakentaa tarinan omasta ruokakulttuuristamme? Tällaisten kysymysten ääreen huomaan ajautuneeni viimeisten kuukausien aikana, kun olemme yhteisessä ruokapöydässä pohtineet ruokavientimme roolia osana ruokajärjestelmämme kehittämistä. Paine on kova saada ruoantuotantomme kannattamaan. Arvostammeko ruokaa oikealla tavalla?
Tosiasiassa Suomella olisi paljon tarjottavaa ruoan saralla, sillä ruokakulttuurimme on täysin ainutlaatuinen yhdistelmä itää ja länttä. Lisäksi olemme maailman kärkeä ruoan puhtaudessa, vastuullisuudessa ja jäljitettävyydessä. Upea luontomme tarjoaa lisäksi erinomaisen viitekehyksen rakentaa omintakeista identiteettiä ruoan ympärille. Jokamiehen oikeus – mahdollisuus itse hankkia ruoka-ainekset metsästä – on yksi omintakeinen palanen ruokakulttuuriamme. Olemme myös mullistaneet ruokamaailmaa niin teknologisilla kuin sosiaalisilla innovaatioilla, kuten maksuttomalla kouluruoalla. Eikä tässä kaikki, meidän tarvitsee vain pysähtyä tunnistamaan vahvuutemme.
Kaikista ylpeydenaiheista huolimatta ruoan brändääminen ja tarinankerronta tuntuvat olevan meille vaikeita. Pidämmekö ruokaa aivan liian arkisena asiana, emmekö tunnista vai eikö itsetuntomme anna periksi hehkuttaa niitä elämyksiä ja nautintoja, joita ruoan ympärillä koemme? Ruoan suhteen olemme enemmän suorittajia kuin nautiskelijoita. Me kasvamme jo päiväkodista alkaen jonottamaan ruokaa tarjotin kädessä. Henri Alenia lainatakseni olemme maailman korkeakoulutetuin linjastoruokailumaa.
Ruokakulttuuri elää hetkissä
Keskitymme usein ruokaidentiteetissämme ja suomalaisen ruokamaakuvan rakentamisessa ruokalajeihin ja -aineisiin, kun voisimme korostaa hetkiä niiden ympärillä. Puhumme raaka-aineista ja ravintoaineista, kun meidän pitäisi puhua enemmän ruokahetkien tuomista elämyksistä ja merkityksestä. Emme uskalla sanoa nauttivamme ruoasta, vaikka sitähän me kaikki haluamme. Vahvan ruokakulttuurin omaavissa maissa nautinto ja ruoka kulkevat käsikädessä. Suomalaiset tuotteet eivät sellaisenaan maailmalla innosta, meidän tulee kertoa muille niistä elämyksistä ja tilanteista, jossa näitä suomalaisia herkkuja syömme ja juomme.
Ruokakulttuuri on enemmän kuin ruokaa. Ruoka on vain aines, jonka ympärille kulttuuri – elämykset, hetket ja muistot – rakentuvat. Korkeakulttuurin ja juhlan lisäksi myös arkiset hetket aamupuuron, makaronilaatikon ja ruisleivän äärellä ovat ruokakulttuuria. Ruokakulttuuri elää hetkessä ja muuttuu jatkuvasti; ruokamme ja reseptimme saavat seuraavien sukupolvien käsissä uusia muotoja. Ruokakulttuuri on myös alueellista. Suomi on laaja maa idän ja lännen välissä, se kiinnostaa jopa maailmalla. Alueelliset ruokakulttuurit ovat rikkautemme. Ne tarjoavat luontevan ja houkuttelevan pohjan ruokamatkailun kehittämiselle – myös meille itsellemme kotimaan sisällä.
Ruokakulttuurimme rakentuu tarinoista
Vetovoimaisten brändien rakentaminen ei ole suomalaisten vahvuus. Tämä koskee myös ruokaa. Hyvässä tarinassa ruoka ja kokemus kohtaavat.
Ruokatarinoita ja -kokemuksia on yhtä monta kuin on suomalaisia. Silti monet meistä tunnistavat perisuomalaisiksi kokemuksiksi nuotiolla nautitun kahvin ja tikunnokassa napsahtavan grillimakkaran. Moni tietää myös, kuinka hyvä uusien perunoiden, tillin ja voinokareen liitto on. Muistelemme, miten hyvältä maistuu tuore suomalainen mansikka tai suoraan metsässä poimittu mustikka korven täydellisessä hiljaisuudessa.
Meidän on opittava nauttimaan näistä hetkistä ja rakentamaan tarinoita nautinnoistamme ja jakamaan niitä. Suomalainen ruoka tekee hyvää, se yhdistää meitä suomalaisia. Ainutlaatuiset makuelämykset, brändit, kilpailukykyinen toiminta sekä teknologinen edelläkävijyys ovat menestyvän ruokajärjestelmän perusta. Onnistuminen syntyy osaamisesta sekä intohimosta ja rakkaudesta suomalaista ruokaa kohtaan.