Your address will show here +12 34 56 78
Johtaminen, Kestävä kehitys, Reijo Karhinen, Suomi, Talous, Tulevaisuus, Uudistuva Suomi
Reijo Karhinen

Suomi on hyvä maa. Se oli sitä ennen eduskuntavaaleja ja myös niiden jälkeen. Uskon, että Suomi on hyvä maa myös alkavan vaalikauden jälkeenkin. Tulevina viikkoina valmisteluun nousee uuden hallituksemme ohjelma. Iso kysymys on, tuleeko siihen sisältymään nykyajan vaatimaa riittävää intohimoa uudistaa yhteiskuntaamme rohkeasti ja tulevaisuuskestävästi. Hyväkin voi olla aina vaan parempi.

Hyvinvointiyhteiskuntamme luo turvallisuutta ja luottamusta tulevaan. Väärä hyvänolon tunne tai edellisen vaalikauden hallituksen pääpuolueen kohtalo ei saa luoda pelkotilaa, joka estäisi keskeisten poliittisten päättäjien liikkumisen myös epämukavuusalueillaan. Yksi hyvän maan keskeinen ominaisuus on, että se tarjoaa suotuisat olosuhteet yrityksille ja niiden onnistumiselle työn tarjonnassa.

Mielellään näkisin, että uusi hallitusohjelmamme nimettäisiin otsikolla: ”Kohti tulevaisuuskestävää Suomea” Millainen on minun tulevaisuuskestävän Suomen kivijalka?

Osaava. Suomen menestyksen perusta on osaamisessa. Se on vahvuutemme, jonka eteen joudumme lähivuosina ja vuosikymmeninä tekemään rajusti töitä. Jo nyt on nähtävissä, miten osaamispääomasta on tullut merkittävämpi niukkuustekijä kuin euromääräisestä omasta tai vieraasta pääomasta. Osaavasta työvoimasta on laajalti pulaa. Työn murros koskettaa jokaista suomalaista tavalla tai toisella ja samalla se on merkittävä haaste suomalaiselle osaamiselle. Huomisen osaamisen turvaamiseksi meidän on nopeasti arkipäiväistettävä sekä luotava sisältö toimenpideohjelmineen jatkuvan oppimisen toimintamallille. Kansallisen osaamispääoman – laajasti ymmärrettynä – kasvattaminen on nostettava yhteiseksi strategiseksi painopistealueeksi.

Uudistuva. Edelläkävijyys vaatii edelläkävijän asennetta niin yritysjohdolta kuin tulevalta poliittiselta hallitukselta. Globaalissa maailmassa käydään nyt myös valtioiden välistä kisaa kyvystä uudistua. Kaikkialla on rakenteita ja normeja, jotka ovat syntyneet maailmaan, jota ei enää ole. Meillä Suomessa on jäänyt aivan liian vähälle yhteinen pohdinta yhteisestä tulevaisuudenkuvastamme. Mikä on se toimintaympäristö, jonka kohtaamme ja minkä roolin Suomi haluaa siinä viitekehyksessä itselleen rakentaa. On muistettava, että yritykset rakentavat visionsa kansakunnan vision ympärille, joten on välttämätöntä, että tuleva hallitusohjelma luo riittävää näkemystä, vakautta, pitkäjänteisyyttä ja uskottavuutta.

Uutta teknologiaa laajasti hyödyntävä. Meneillään olevassa neljännessä ja teknologiavetoisessa teollisessa vallankumouksessa Suomi on vahvuuksiensa kautta paalupaikalla tai ainakin sen tuntumassa. Katsoessamme tulevia vuosikymmeniä, globaalissa kilpailussa pärjäävät ne maat, jotka ovat vahvuuksiensa mukaan edelläkävijöitä uusien teknologioiden kehittämisessä ja soveltamisessa. Tekoäly, alustatalous ja erilaiset innovaatiot materiaaliteknologioissa tulevat sekä mullistamaan nykyisiä elinkeinoja että luomaan uudenlaisia talouden ajureita. Suomesta on rakennettavissa Euroopan johtava tekoäly-, digitalisaatio- ja alustatalousmaa, jossa yksityinen yritystoiminta menestyy ja julkinen sektori tukee innovatiivisen toimintaympäristön rakentumista. Kansallisen tekoälyohjelman loppuraportti Edelläkävijänä tekoälyaikaan (14.3.2019) on ansiokas ja kunnianhimoinen. Positiivinen valonpilkahdus.

Vastuullinen ja oikeudenmukainen. Suomalainen arvomaailma tukeutuu isosti vastuullisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen. Arvoina nämä ovat vahvuutemme ja niistä meidät tunnetaan. Tulevaisuuskestävä Suomi on vastuullisten ja oikeudenmukaisten päätösten Suomi. Ne kattavat laajalti koko elämän kirjomme. Heikoimmista huolehtimisen ja hyvinvointiyhteiskunnan terveiden periaatteiden kunnioittamisen. Nyt ja lähivuosikymmeninä päähuomion saa ja yli kaiken nousee ilmastonmuutoksen estäminen. Tässä vakavaakin vakavammassa teemassa koetellaan kansakuntamme vastuullisuutta aivan uusissa mittasuhteissa. On suorastaan surullista, että keskustelumme ilmastoinmuutoksesta kulminoituu niin vahvasti syyllistämiseen. Ilmastonmuutoksen ehkäisyä koskevat kirjaukset hallitusohjelmassa tulisi olla rohkeat mutta samalla pääosin koko kansakunnan hyväksymät.

Luottamuspääomaa kasvattava. Me suomalaiset luotamme toisiimme tavalla, joka on eurooppalaista huippua. Tämä on pienen kansakunnan etu ja vahvuus, sillä osaamispääoman ohella uudistuminen vaatii rakennusaineekseen luottamuspääomaa. Luottamusta tulevaan pohjustetaan onnistuneella vuorovaikutuksella. Uudistuvassa maailmassa tiedolla on valtava uuden liiketoiminnan ja ansainnan voima. Datatalous rakentuu tasepohjaista liiketoimintamaailmaa selvästi enemmän luottamuspääoman varaan. Tulevaisuuskestävässä Suomessa luottamuspääoma on edelleen osa sopimisen ja sopimuksissa pitäytymisen kulttuuria mutta myös entistä vahvemmin avoimen datan vaatimaa eettisyyden korostamista.

Taloudeltaan terve. Huolimatta, että taustani viittaa vahvasti pankkitoimintaan, edustan kantaa, että mikään sukupolvi ei voi elää yli varojensa. Emme saa synnyttää velkaa, joka jää tulevien sukupolvien rasitteeksi. Tulevaisuuskestävän Suomen talous rakentuu työnteon, yrittämisen ja omistamisen kannustavuuteen.

Tiivistäen kuvaamani tulevaisuuskestävä Suomi on sellainen, jollaisen haluamme rakentaa omille lapsillemme ja heidän jälkeensä tuleville. Tasavaltamme presidenttiä, Sauli Niinistöä siteeraten: ”Nuoret vaativat tämän päivän päätöksentekijöiltä uudenlaista päättäväisyyttä. Heidän ääntään on kuultava, sillä he ovat todellisia asianomistajia”

The post Kohti tulevaisuuskestävää Suomea appeared first on Bonfire.fi.

0

ruokaselvitys, ruuantuotanto, Uudistuva Suomi, yhteistyö
Reijo Karhinen

Kun pääministeri juhannuksen alla soitti ja tiedusteli valmiuttani lähteä selvittämään keinoja Suomen maatalouden kannattavuuden parantamiseksi, huomasin palanneeni lähtöruutuun. Olen pienen maatilan poika. Tunsin nuorena vahvaa tunnepohjaista vetoa jäädä viljelemään kotitilaa. Kävimme asiasta keskustelun isäni kanssa niin keskikoulun kuin vielä lukionkin jälkeen. Muistan tarkkaan isäni viisaat sanat: ”Kyllä se on mahdollista, mutta kokemuksesta sanon, että elannon saanti ei tule olemaan helppoa. Mieti vakavasti muitakin vaihtoehtoja.”

45 vuotta myöhemmin pohdin jälleen suomalaisen maatilayrittäjän menestymisen mahdollisuuksia. Nyt kokeneena yritysjohtajana ja talousmiehenä.

Niin, kannattaako Suomessa ryhtyä maatilayrittäjäksi 2020-luvun kynnyksellä? Miten haavoittuva Suomi olisikaan ilman omaa ruokatuotantoa? Haluan uskoa, että omalla ruokatuotannollamme on yksistään turvallisuusnäkökulmasta kumpuava vahva kansan tuki. Samalla tutkimukset osoittavat, miten korkealle suomalaiset arvostavat kotimaista puhdasta ja turvallista ruokaa. Rakenteiden on kuitenkin muututtava, että elinkeino säilyisi.

Kun yritysjohtajana tuijotan viimeisen parin vuosikymmenen aikaista maataloutemme yrittäjätulon kehitystä kuvaavaa ja trendinomaisesti laskevaa käyrää, pohdin kuinka monta toimitusjohtajaa olisi erotettu matkan varrella, jos kyseessä olisi yhden yksittäisen yrityksen tulosura. Varmasti aika monta. Pohdin luonnollisesti, mitkä ovat juurisyyt suorastaan surkeaan kehitykseen: Onko tällä ”yrityksellä” ollut kirkasta strategiaa? Miten tätä kokonaisuutta on johdettu? Missä on omistajan ääni? Taloudellisen lukutaidonkin perään voisi kysellä. Yli kahdenkymmenen vuoden pituinen alamäki ei selity pelkillä katovuosilla. Jossain mättää.

Yhteinen epäonnistuminen on käännettävissä yhteiseksi voitoksi

Maatilayrittäjän liikkumavara on rajattu. Maatalouden harjoittamista säädellään, valvotaan, ohjataan ja luvitetaan vahvasti niin EU:n kuin kansallisen normiston kautta. Samalla tukipolitiikalla ohjataan ratkaisevalla tavalla viljelijän valintoja. Se, että maataloutemme on ajautunut kannattavuuskriisiin, on yhteisen epäonnistumisen lopputulema. Hyväksymällä tämän lähtökohdan otamme ensimmäisen askeleen kohti valoisampaa tulevaisuutta.

Ensisijainen vastuu kannattavuuskriisistä on luonnollisesti maatilayrittäjillä itsellään. Paljon on jo tehty, mutta samalla on nähtävä monet käyttämättömät mahdollisuudet. Avaan näkemyksiäni näistä mahdollisuuksista laajasti raportissani.

En valitettavasti tunnista, että ruokaketjullamme (tuottaja, teollisuus, kauppa) olisi yhteistä ja yhtenäistä tulevaisuudenkuvaa, eikä sen pohjalta laadittua kansallista tahtotilaa tai suunnitelmaa – ruokastrategiaa. Yhteisen ymmärryksen puuttuminen johtaa sitoutumisen puutteeseen. Tällainen näköalattomuus yhdessä tuotannon kannattavuuskriisin kanssa on johtanut julkiseen vastakkainasetteluun. Tämä tuntuu ikävältä, kun samalla tiedämme, miten erinomaisen puhdas ja turvallinen tuotteemme on.

Suomalaisen ruokaketjun kokonaiskuva. Kaupan keskittyminen ja sen myötä vahva neuvotteluasema ovat ruokaketjumme merkittävä ominaispiirre. Vienti on tuontia huomattavasti pienempää ja tuottajien ohjaus ja palvelut hyvin pirstaloituneita.

Akuutissa kannattavuuskriisissä painiskelevan maatilayrittäjän näkökulmasta pintaan nousee ymmärrettävästi kysymys: Riittääkö aika? Tämänkin tosiasian äärellä virkamiesten ja poliittisen tason päättäjien tulee nyt olla rohkeutta ja malttia nähdä pitkälle. Emme saa tuhota elinkeinoa, jolle on tarjolla myös uusia mahdollisuuksia.

Jatkotarinaa ei vain tule ilman merkittävää suunnanmuutosta ja uudistumista. Kestävän pohjan rakentaminen maataloudelle pakottaa kyseenalaistamaan nykyisiä käytäntöjä. On tunnistettava, että toimintaympäristö on valtavassa murroksessa. Viime kädessä muutosta johtaa kuluttajan eli asiakkaan muuttuva käytös.

Me tarvitsemme kipeästi kansakunnan yhteistä keskustelua, rakentavaa vuorovaikutteista dialogia ruuantuotantomme tulevasta suunnasta. Me tarvitsemme näkemyksellistä johtajuutta. Me tarvitsemme vastuunkantajia. Me tarvitsemme positiivisempaa ilmapiiriä ja avoimuutta.

Onko meillä työstään arvostusta ja toimeentuloa saavia maatilayrittäjiä vuonna 2030?

Suomalaisen ruuan tarinan jatkosta päätetään nyt. Tehdäänkö tästä kansallinen menestystarina vai luovutaanko mahdollisuuksista? Minkä viestin siis haluamme jättää nuorille, jotka nyt ja tulevina vuosina pohtivat ruuantuotantoa omana tulevaisuuden ammattinaan?

Olen itse ikuisesti kiitollinen isälleni rehellisestä, toki satuttavasta, mutta samalla ainoasta oikeasta neuvosta. Nykyisten päättäjien velvollisuus on toimia niin, että tulevaisuudessa yhä useampi isä ja äiti voisivat vastata tyttärensä tai poikansa kysymykseen juuri päinvastoin kuin oma isäni minulle.

Suuri kiitos jokaisella verkkokyselyyn ja kuulemisiin osallistuneelle! Panoksenne oli korvaamaton!

The post Suomalaisen ruuan tulevaisuus vaatii ravistelua, rohkeutta ja yhteistyötä appeared first on Bonfire.fi.

0

Dialogi, rohkeus, Tulevaisuus, Uudistuva Suomi, visio
Reijo Karhinen

On vuodenvaihde. Pohdin, kumpi on tärkeämpää; katsoa taakse ja arvioida mennyttä vuotta vai silmäillä eteenpäin, mitä on tulossa? Minulla on muistikuva, että urani alkuvuosikymmeninä vuodenvaihteessa oli luontevaa katsoa ensisijaisesti saavutettuja lukuja. Nyt ajattelen täysin erilailla. Mielenkiinnon painopiste on tulevassa.

Toimintaympäristömme kehitystä muokkaavat globaalit megatrendit voimistuvat ja ohjaavat yritysten toimintaa yhä enemmän. Samanaikaisesti muutosnopeus kiihtyy ja maailma ympärillämme monimutkaistuu. Päätöksentekijän on opittava toimimaan suuremmassa epävarmuudessa. Näkyvyys eteenpäin on heikko.

Tulevaisuuskirjeenvaihtaja Heikki Aittokosken (HS) juuri julkaistun (30.12.) artikkelin otsikko ‘Tulevaisuus ei kaipaa lisää menneisyyttä’ on paljonpuhuva. Aittokoski nimeää kourallisen esimerkkejä rohkeudesta: imatralaisista tehdasroboteista gondolihisseihin, jotka ratkaisevat miljoonakaupunkien liikenneongelmia. Kun uskalletaan katsoa tulevaan, tunnistetaan tarpeita ja ongelmia, joita voi kääntää mahdollisuuksiksi.

Vielä 20 vuotta sitten yrityksen visio perustui melko vahvalle olettamalle siitä, mihin se itse on menossa: “Haluamme kasvattaa liikevaihtoa puolella tai olla johtava alallamme”. Visio kuvasi lähinnä tavoitteita ja oletettua kuvaa todellisuudesta. Nyt visio on syvempää näkemystä tulevaisuudesta ja tulkintaa megatrendien vaikutuksesta. Siihen sisältyy myös epävarmuustekijöitä ja skenaarioita.

“Käytettävissä oleva tieto ei anna meille aukottomia vastauksia siitä, mitä tuleman pitää. Mutta sen avulla pystyy vähintäänkin tekemään valistuneita arvauksia.” Aittokoski kirjoittaa. Visioita on sekä yhä vaikeampi että samalla tärkeämpi muodostaa.

Hyvä visio ei jätä kylmäksi vaan synnyttää keskustelua

“Tulevaisuudessa on se vika, että se saapuu yleensä ennen kuin olemme valmiita kohtaamaan sen.” Näin totesi kirjailija Arnold H. Glasow. Tästä syystä vision pitää olla rohkea ja puhutteleva. Vision tehtävä on herättää huomiseen. Osa ihastuu ja osa jää ihmettelemään. Liian shokeeraava ei aja asiaansa, mutta menestyjän on oltava askeleen edellä muita.

Hyvä visio sisältää monia elementtejä. Parhaimmillaan se on:

1) Näkemyksellinen – avoin uudelle
Rohkaisee kokeiluihin ja muokkaa yrityskulttuuria epäonnistumisten sallimiseen. Hyvä visio ei ole pelkästään entisen jatkumo. Sellainen ei ole tässä ajassa uskottava.
2) Asiakaslähtöinen
Asiakkaan vallan kasvu ei ole ohikiitävä trendi, vaan uusi normaali. Sen tulee välittyä visioissa.
3) Tulevaisuuskestävä
Visio on yrityksen sielu. Sen tulee myötäillä yrityksen arvopohjaa, sen tulee olla sopusoinnussa ja vastata yrityksen kannalta oleellisiin megatrendeihin, olivat ne sitten liiketoimintapainotteisia tai arvopohjaisia.
4) Osallistava
Hyvä visio ei synny pelkästään yrityksen hallituksen tai johdon pohdiskelun tuloksena. Näkymää tulevaan on syytä raottaa yrityksen omien syväosaajien avulla samoin kuin niiden, jotka tulevat kuvattavan tulevaisuuden elämään, eli nuorten. Pois ei pidä sulkea myöskään yritysten monia kumppaneita. Vaikutteet heiltä ovat erinomaisia ikkunoita tulevaisuuteen.

Visiot muodostuvat dialogin pohjan – tulevaisuudesta pitäisi puhua enemmän kuin menneisyydestä

Minulta kysyttiin joulun alla, millaisia suomalaisyritysten visiot ovat sisällöltään. Havahduin: en osannut juurikaan vastata. Enemmän tiedän niiden menneisyydestä, siitä on runsaasti tietoa tarjolla ja siitä uutisoidaan. Yritysten visiot eivät sen sijaan nouse keskusteluun. Nyt kun tulevaisuuden näkyvyys on poikkeuksellisen heikko ja yritysten valinnat voivat poiketa suurestikin toisistaan, avoimen visiopohjaisen dialogin merkitys korostuu.

Tarvitsemme ratkaisuhakuista keskustelua tulevaisuudesta, yritysten uudistumistarpeista. Dialogin kautta yksikin rohkea visio kirittää muita visioita ympärillään. Myös medialla on tässä oma merkittävä roolinsa. Onko sillä halua ja valmiutta avata yritysten visioita ja vertailla samalla tavoin kuin tilinpäätöksiä? Sijoittajilla on omat kanavansa tunnistaa nukahtaneet yritykset, mutta asiakkailla ja suurella yleisöllä ei niinkään.

Uskon, etten ole ainut, joka arvioi nykyään yrityksiä paljolti sen perusteella, millaista paikkaa ne raivaavat itselleen tulevaisuudesta. Eli kysymykseni yritysjohdolle on: Millaista tulevaisuutta sinun yrityksesi rakentaa?

Päävastuu keskustelun avaajana on yritysjohdolla. Keskustelu on tänään helpompaa kuin ikinä ja sitä on hyvä käydä monilla eri areenoilla. Yritysjohtaja voi aloittaa kertomalla yrityksensä tulevaisuudenkuvasta vaikka Twitterissä.

Yritykset rakentavat visionsa kansakunnan vision ympärille, joten on hyvä tunnistaa myös poliitikkojen rooli. Millaisesta tulevaisuudesta kevään eduskuntavaaliehdokkaasi puhuu – vai puhuuko ollenkaan? Tarkempi kansakunnan yhteinen tulevaisuudenkuva auttaa ennakoimaan odottamatonta ja rakentamaan haluttua tulevaisuutta.

Siihen, millaista Suomea rakennamme, mitä ongelmia ratkomme ja mihin huomiomme suuntaamme, paaluttavat merkittäviltä osin juuri yritysten visiot. Mutta yhteinen elintärkeä tulevaisuuskuva Suomelle syntyy vasta, kun visioista keskustellaan. Aittokoskea mukaillen Suomen tulevaisuus ei tarvitse lisää menneisyyttä. Me tarvitsemme lisää tulevaisuutta, tulevaisuudenuskoa. Luodaan yhdessä Suomelle sen ansaitsema tulevaisuus.

The post Etsintäkuulutus: Missä on suomalainen visiokeskustelu? appeared first on Bonfire.fi.

0

Uudistuva Suomi, Vake, Valtion kehitysyhtiö
Reijo Karhinen

Valtion kehitysyhtiö Vake Oy:ssä otettiin merkittävä askel 20.6., kun yhtiön ensimmäinen toimitusjohtaja Taneli Tikka aloitti työnsä. Monen suomalaisen huulilla on yhä kysymyksiä: Mikä ihmeen Vake? Mihin sitä tarvitaan? Operatiivisen toiminnan nyt alkaessa haluan hallituksen puheenjohtajan roolissa taustoittaa yhtiön lähtökohtia ja suuntaa.

Vaken toiminnan peruspilarit on linjattu valtioneuvoston vahvistamassa toimiohjeessa joulukuussa 2016. Tämä julkinen toimiohje on ollut uuden hallituksen ohjenuorana, kun olemme kevään aikana hakeneet vastauksia mm. yllä esittämiini kysymyksiin. Koen, että yhtiön perussuunta on nyt selkeä. Samalla on todettava, että yksityiskohdissa on vielä täsmennettävää.

Vake luo uutta. Näemme roolimme yhtenä työkaluna uudistaa Suomea, nimenomaan sen elinkeinorakennetta. Haluamme omalta osaltamme rakentaa tulevaisuuskestävää Suomea, olla mukana vain niissä teemoissa, teknologioissa ja ilmiöissä, jotka rakentavat Suomen tulevaisuutta. 

Tehtävämme on olla mahdollistaja, tarjota menestymisen edellytyksiä edelläkävijäyrityksille ja luoda tämän kautta talouskasvua, työllisyyttä ja hyvinvointia koko yhteiskuntaan. Yhdessä tekemällä olemme enemmän kuin pelkkä rahoittaja. Tavoitteemme ei ole olla markkinahäirikkö. Yli ajan ulottuva vahva taloudellinen kokonaisajattelu ohjaa toimintaamme. 

Tehtävämme on hyödyntää teknologian nopeaa kehitystä. Suuntaamme toimintaamme vahvasti tekoälyyn, ohjelmistoihin ja alustoihin, digitalisaatioon sekä uusiin liiketoimintamalleihin. Emme keskity rahoittamaan vanhojen rakenteiden lineaarista jatkoa. Suomi on markkina-alueena pieni maa. Vaken rooliin kuuluu luontevasti olla mukana kokoamassa yhteen toimijoita tavoitteena avoimen datan ja datan rajapintojen rakentaminen mm. alustatalouden tarpeisiin. 

Sijoitamme ainoastaan oman pääoman ehtoisesti suorien pääomasijoitusten kautta listaamattomiin yhtiöihin. Voimme toimia sekä vähemmistö- että enemmistöomistajana. Voimme sijoittaa jo olemassa olevaan yritykseen tai perustaa yksin kokonaan uuden yrityksen. Emme aio toimia päällekkäin samoilla alueilla, joilla on jo muita merkittäviä julkisia kehitys- tai rahoitusohjelmia tai julkista rahoitusta. 

Henkilöstömme tulee olemaan hyvin pieni. Tarvitsemme yhteistyökumppaneita. Itse sijoituspäätösten teossa Vaken rooli on valmisteleva. Lopulliset päätökset tekee valtioneuvoston yleisistunto.

Otamme vakavasti toimiohjeen perusajatuksen Vaken roolista uuden luojana. Haasteemme on tunnistaa ideat, hankkeet ja todelliset edelläkävijäyritykset, jotka ovat oikeasti luomassa uutta ja uudistamassa elinkeinorakennettamme. Samalla kun tiedostamme mahdollisuuksien paineen, jota digitalisaatioon perustuvan neljäs teollinen vallankumous Suomelle tarjoaa, tulee ymmärtää, että meillä ei ole lopullista sijoittamisen pakkoa. Raha ei saa alkaa polttaa näpeissämme. 

Vaken taustalla oleva idea kierrättää valtio-omisteisista yhtiöistä vanhaa pääomaa vapauttaen uuden rakentamiseen on mielestäni hyvä. Myös ajoitus liikkeellelähtöön osuu hyvään saumaan: Suomi on valmiiksi edelläkävijä teknologiassa ja meillä on tutkimustenkin mukaan valtava potentiaali esimerkiksi tekoälyssä. Meidän on toimittava rohkeasti, mutta samalla vastuullisesti.

Tulevaisuus on tekojemme summa. Yhtiölle valitun hallituksen osaamisen painopiste, samoin kuin juuri aloittaneen toimitusjohtajan tausta uuden teknologian ytimessä ovat kokonaisuudessaan vahva viesti siitä, mihin suuntaan uuden yhtiön toimintaa aiomme ohjata ja kehittää. Olen omassa roolissani luottavainen ja samalla nöyrän innostunut saadessani olla mukana rakentamassa mahdollisuuksia uusien suomalaisten menestystarinoiden aluille.

The post Mikä ihmeen Vake? appeared first on Bonfire.fi.

0

Johtajuusviestintä, Johtaminen, Muutosjohtaminen, Tulevaisuus, Twitter, Vaikuttaminen, Viestintä
Reijo Karhinen

On harmillisen tavallista, että yritysjohtaja tulee julkisuuteen vasta silloin, kun yt-neuvottelut ovat käsillä. Valokeilaan astuu kasvoton johtaja ja negatiivinen uutinen. Tilanne olisi hyvin erilainen jos johtaja olisi jo viestinyt pitkäjänteisesti toimialansa tulevaisuuden näkymistä, kertonut yrityksensä strategisista valinnoista ja osallistunut positiivisesti muiden keskusteluun. Kriisitilanteessa hänen johtajuutensa perustuisi vankemmalle luottamukselle, mikä lisäisi ymmärrystä myös ikävien päätösten taustoista.

Johtajan tärkeimpiä tehtäviä on saada keskeisimmät sidosryhmät tietoiseksi siitä, mihin suuntaan yritys haluaa mennä. Tulevaisuuskuva syntyy vuorovaikuttamalla – helpoiten somessa.

Tiedotteet eivät enää riitä ylläpitämään läpinäkyvyyttä, eivätkä vastaa kasvavaan kysyntään viestinnän reaaliaikaisuudesta. Sosiaalisen median kanavissa taas on valinnanvaraa. Käytin ja käytän itse johtajana Twitteriin aikaa jopa useamman tunnin päivässä, josta valtaosan uutisvirran seurantaan ja uuden tiedon oppimiseen. Toki myös dialogiin osallistumiseen. Yleensä varhain aamulla ja myöhemmin illalla, päivän luppohetkiä unohtamatta.

Näitä koin saavuttavani Twitter-viestinnän avulla:

  1. Eteenpäin suuntautunut yrityskuva
    Yrityksen imu lisääntyy, kun saa viestittyä ymmärretysti strategisista valinnoista.
  2. Työntekijöiden ja muiden sidosryhmien sitouttaminen
    Ilman ymmärrystä ei synny sitoutumista ja luottamusta. Muutosvastarinta kielii taustoittavan viestinnän epäonnistumisesta.
  3. Osallistuminen Suomen tulevaisuudenkuvan muodostamiseen
    Viestimällä itse johtaja vie omalla persoonallaan organisaationsa mukaan tulevaisuuskeskusteluun. Häntä ja hänen organisaationsa muita asiantuntijoita aletaan kuunnella.

 

Somejohtajuutta on mielestäni mystifioitu turhaan. Somettaminen on sitä samaa rehtiä kommunikaatiota, jota käydään missä tahansa arkielämän tilanteessa: puhetta omasta toimialasta, yrityksen strategioista, tapahtumista ja arkisista oivalluksista.

Rehellisyys ja suorapuheisuus toimivat, populismi taas ei ollenkaan sovi luottamuksesta elävälle johtajalle. Savolainen kansantajuistaminen on ollut saamani palautteen perusteella omia vahvuuksiani. On hyvä tiedostaa, että somessa myös liitytään seuraajien joukkoon – kuka tahansa voi vastata tai esittää oman näkemyksensä.

Oman organisaation asiantuntijoiden näkemysten jakaminen on tehokas tapa luoda me-henkeä ja osoittaa arvostusta. Ripaus omaa persoonaa rakentamisharrastuksen tai metsänhoitoon liittyvän tekemisen muodossa ei ole pahitteeksi someviestinnässä. Avoimuus saa muut avoimeksi ja näin syntyy dialogia, joka jalostaa omaa ajattelua.

Olemme eläneet selkeämpiäkin aikoja. Utuisessa nykypäivässä korostuu johtajan näkemyksellisyys. Avoin ja aktiivinen kaksisuuntainen vuorovaikutus ruokkii näkemyksellisyyttä. Vuorovaikutus auttaa analysoimaan valtavaa tietomäärää ja näkemysten kirjoa. Dialogisesti viestivällä johtajalla on parhaimmat eväät muodostaa kaikesta tiedosta sellainen johdonmukainen kokonaisuus, johon uskaltaa perustaa päätöksensä.

Olen pyrkinyt noudattamaan ajatusta: ‘Puhu enemmän tulevaisuudesta kuin menneisyydestä, mutta älä unohda tätä päivää’. Kassavirta tulee tästä päivästä, mutta tulevaisuuteen panostaminen, kehityksen varmistaminen, on myös nykyisen työn kunnioittamista.

Uudistaminen on viestinnällisesti haastavaa. Yksi lause tästä päivästä vaatii 50 lausetta tulevasta. Yritystä on turha kutsua visionääriseksi, jos johtaja ei näytä kuuluvansa samaan kategoriaan. Jos taas johtajan Twitter-seinä on täynnä tulevaisuuteen rohkeasti katsovia kommentteja, voi yrityksen uudistumiskykyyn luottaa.

Johtajalta tullaan vaatimaan yhä avoimempaa ja välittömämpää viestintää. Sosiaalinen media tuo kabinettikeskustelut Twitteriin ja vähentää sisäisen viestinnän tarvetta. Hyvä niin: kaikilla on oikeus varautua ja vaikuttaa työn ja yhteiskunnan muutoksiin. Onko olemassa enää organisaatioita, joiden kannattaa pysyä hiljaa ja kaventaa näin omaa vaikutusvaltaansa? En usko. Keskustelua tulevaisuudesta käydään riippumatta siitä oletko sinä mukana vai et.

Johtaja, anna avoimuudelle mahdollisuus, kokeile ja testaa. Tulet yllättymään. Positiivisesti.

The post Johtajan Twitter-tili on ikkuna tulevaisuuteen appeared first on Bonfire.fi.

0

Johtaminen, luottamus, Muutosjohtaminen, Uudistuminen
Reijo Karhinen

Olemme juuri juhlistaneet Kyösti Kallion kuuluisaa sovinnonpuhetta. Sata vuotta on kulunut tuosta, siinä ajassa rohkeasta puheesta ja kuulijoiden näkökulmasta yllättävän sisältöisestä puheesta. On huomattava, että Kallio puhui omilleen. He eivät osanneet odottaa juuri kotiin Helsingistä palanneelta ja henkensä puolesta piileskenneeltä ministeriltä niin sovittelevaa puhetta. Kallio kuitenkin laski sen varaan, että hänellä on vahva luottamuspääoma kannattajiensa keskuudessa. Tätä pääomaa hän halusi nyt hyödyntää koko Isänmaan paremman tulevaisuuden hyväksi.

Uudistumisen tiellä johdon nauttima luottamuspääoma nousee aivan ratkaisevaan rooliin. Ilman sitä johtajan sana ei paina, uskottavuus horjuu. Tilaa muutoshalukkuudelle ja -valmiudelle ei synny. Yrityksen kasvu ja investoinnit syövät omaa ja vierasta pääomaa – euroja. Vastaavasti muutos ja uudistuminen vaativat luottamuspääomaa. Muutosjohtamisen muodostuttua uudeksi normaaliksi, luottamuspääoman vaalimisen ja kartuttamisen on oltava korkealla johdon agendalla. Tämä toki koskee koko yhteiskuntaa.

Ihmiset tekevät muutoksen organisaation koosta riippumatta. Johdon tehtävä on luoda uudistumishenkinen ilmapiiri, näytettävä omaa esimerkkiä konkreettisin teoin, viestittävä uudistumishalua ja annettava ihmisille tilaa kokeilla ja loistaa. Luottamus syntyy läsnäolosta, uskottavasta arvopohjasta ja tosiasioiden tunnustamisesta. On oltava rehellinen itselle ja muille. Ihmiset tunnistavat epäaitouden. Sanat ja teot eivät saa olla keskenään ristiriidassa. Ja mitä utuisempi on kuva tulevasta, sitä merkittävämpään asemaan nousee näkemyksellisyys yhdistettynä kykyyn viestiä.

Luottamusta tulevaan pohjustetaan onnistuneella vuorovaikutuksella. Vaikeneminen ei ole vaihtoehto. Se mitä sanotaan ja mitä tehdään on merkityksellistä. Myös sillä on iso merkitys, mitä jätetään sanomatta. On realismia hyväksyä ja tunnistaa, että lähes jokaisessa organisaatiossa piilee vahvaa muutosvastarintaa. Johdon pienikin epäröinti tai huolimaton sanavalinta syö uudistumistarpeen uskottavuutta ja perimältään jo hankittua luottamuspääomaa.

Luottamuspääomaa kartuttaakseen johdon on osattava johtaa tätä päivää ja elää samalla vahvasti huomista. Johdon on kuunneltava ollakseen ajan tasalla. Uudistuvassa ja nopeasti muuttuvassa digimaailmassa johtaminen on reaaliaikaista ja strategiaprosessi jatkuvaa Kompleksinen maailma tarvitsee johtajia, jotka ovat uteliaita ja osaavat tehdä oikeita kysymyksiä oppiakseen, kehittyäkseen ja kehittääkseen.

Uudistuvassa maailmassa tiedolla on valtava uuden liiketoiminnan luomisen ja ansainnan voima. Datatalous rakentuu tasepohjaista liiketoimintamaailmaa selvästi enemmän luottamuspääoman varaan. Käynnissä oleva murros synnyttää uudenlaisia kumppanuuksia yli toimialarajojen. Asiakkaan kohtaamaan yksittäiseen palveluprosessiin osallistuu jatkossa kasvava määrä kumppaneita. Samalla kun datan on oltava tulevaisuudessa niin laajasti kuin mahdollista kaikkien käytettävissä korostuu eettisyys ja ylipäänsä kaikkien toimijoiden arvoperustan vahvuus. Myös näiden uusien ja monimutkaistuvien kumppaniverkostojen ja ekosysteemien hallinta vaativat luottamuspääomaa.

Karhisen kirjoitus on julkaistu myös Työelämä2020-blogissa.

The post Uudistuminen vaatii luottamuspääomaa appeared first on Bonfire.fi.

0

Asiakaskokemus, Muotoilu, Palvelumuotoilu
Reijo Karhinen

Mikä muu yritys voi olla niin asiakaslähtöinen kuin se, jonka asiakkaat itse omistavat? Tämä vahva käsitys mielessäni elin ison osan työuraani. Saatoin jopa ajatella, että asiakasomisteisuus itsessään kantaa riittävän pitkälle luodakseen selvän ja erottavan kilpailuedun. Uskon edelleen asiakasomisteisuuteen, mutta olen samalla vakuuttunut, että digitaalisessa ympäristössä asiakkaan kohtaamisen menestyskonsepti on huomattavasti laajempi erilaisten kosketuspisteiden kokonaisuus.

Hämmästyksestä oivaltamiseen ja edelleen vankkumattomaksi puolestapuhujaksi. Näin on kulkenut tieni suhteessa muotoiluun finanssialalla.

Pohdin aikanaan 2010-luvun alussa: mihin lopulta pankki tarvitsee palvelumuotoilijaa? Nyt vastaisin itse tuohon kysymykseen: asiakaskokemuksen johtamiseen. Aiemmin puhuin paljon, että palvelumuotoilija on asiakkaan edunvalvoja. Tämä pitää edelleen paikkansa, mutta tuo kuvaus ei anna riittävän itsenäistä ja kokonaisvaltaista kuvaa muotoilun merkityksestä.

Mitä korkeammalle asiakaskokemus on nostettu yrityksen tavoitehierarkiassa, sitä välttämättömämpää on muotoilun vahva asema ja resursointi yrityksessä aina ylintä johtoa myöten. Muotoilujohtajaa eivät rajoita toimialarajat eikä disruption estäminen. Hänen toimenkuvassaan voisi lukea pelkästään: asiakkaiden elämän helpottaminen. Yksin tällä ohjauksella voisi saada käyntiin yrityksessä jos toisessa valtaisat liiketoimintamallien uudistamisprosessit.

Muotoilua ei pidä ymmärtää muotoilijoiden yksinoikeudeksi. Asiakaslähtöisyys ja siten myös muotoilu kuuluu kaikille, ja vain yhdessä toinen toisemme työtä arvostaen voi syntyä ylivertainen asiakaskokemusten jatkumo. Muotoilijoita kannattaa kuitenkin kuunnella hyvin herkällä korvalla.

Halusin viime vuosien aikana elää ja kokea palvelumuotoilijoiden toimintaa mahdollisimman läheltä. Tarkoituksella. Opin paljon. Olen aina pitänyt itseäni asiakaslähtöisenä. Yli kolmenkymmenen kokemusvuoden jälkeen havahduin kuitenkin tunnistamaan omassa ajattelussani korostuvan tuote- ja palvelulähtöisyyden.

Koulutus näkyy muotoilijoilla erilaisten systemaattisten toimintatapojen hyödyntämisenä. Tämän lisäksi, tai ehkä jo ennen tätä, esiin nousee vahvasti muotoilun taustalla hallitseva ihmislähtöinen ajattelu. Yritysten, jotka saavat tämän ihmislähtöisyyden yrityskulttuurissaan läpi – yhdistettynä siihen, että muotoiluajattelu on tiukasti mukana liiketoiminnan kehittämisessä – menestyspolku on hyvin pohjustettu. Tarvitsemme muotoilun menetelmiä päästäksemme kiinni ihmisten piileviin tarpeisiin ja sen myötä tuottamaan asiakkaalle uutta arvoa. Tämän oivaltaminen vaatii uudenlaista johtamista.

Muuttuva ja ennen kaikkea monimutkaistuva ja pirstaloituva toimintaympäristömme huutaa eheyden perään. Muotoilijoiden kyky hahmottaa kokonaisuuksia, kyky yksinkertaistaa ja konkretisoida monimutkaisia asioita on juuri sellaista osaamista, jolle on nyt vahva tilaus. Toki muotoilijankin on uudistuttava. Palvelujen synty on siirtynyt ekosysteemeihin ja verkostoihin, joka vaatii uudenlaista muotoiluosaamista.

Palvelumuotoilu, brändidesign, organisaatiodesign ja strateginen design ovat erinomaisia esimerkkejä sanoista, jotka kuuluvat tulevaisuuslähtöisten yritysten toimintaan ja johtamiseen. Muotoiluajattelua ei tule kuitenkaan rajata digitalouden tai tekoälyn maailmoissa vain yritystoimintaan. Muotoilulle ja sen sisällään pitämälle ihmislähtöiselle ajattelulle olisi runsaasti käyttöä tämän päivän ja huomisen yhteiskunnassamme laajemminkin – viranomaistoiminnasta poliittiseen toimintaan.

The post Mitä olen oppinut muotoilusta appeared first on Bonfire.fi.

0

NO OLD POSTSPage 2 of 2NEXT POSTS