Your address will show here +12 34 56 78
Dialogi, Tulevaisuus, Uudistuva Suomi, rohkeus, visio
Reijo Karhinen

On vuodenvaihde. Pohdin, kumpi on tärkeämpää; katsoa taakse ja arvioida mennyttä vuotta vai silmäillä eteenpäin, mitä on tulossa? Minulla on muistikuva, että urani alkuvuosikymmeninä vuodenvaihteessa oli luontevaa katsoa ensisijaisesti saavutettuja lukuja. Nyt ajattelen täysin erilailla. Mielenkiinnon painopiste on tulevassa.

Toimintaympäristömme kehitystä muokkaavat globaalit megatrendit voimistuvat ja ohjaavat yritysten toimintaa yhä enemmän. Samanaikaisesti muutosnopeus kiihtyy ja maailma ympärillämme monimutkaistuu. Päätöksentekijän on opittava toimimaan suuremmassa epävarmuudessa. Näkyvyys eteenpäin on heikko.

Tulevaisuuskirjeenvaihtaja Heikki Aittokosken (HS) juuri julkaistun (30.12.) artikkelin otsikko ‘Tulevaisuus ei kaipaa lisää menneisyyttä’ on paljonpuhuva. Aittokoski nimeää kourallisen esimerkkejä rohkeudesta: imatralaisista tehdasroboteista gondolihisseihin, jotka ratkaisevat miljoonakaupunkien liikenneongelmia. Kun uskalletaan katsoa tulevaan, tunnistetaan tarpeita ja ongelmia, joita voi kääntää mahdollisuuksiksi.

Vielä 20 vuotta sitten yrityksen visio perustui melko vahvalle olettamalle siitä, mihin se itse on menossa: “Haluamme kasvattaa liikevaihtoa puolella tai olla johtava alallamme”. Visio kuvasi lähinnä tavoitteita ja oletettua kuvaa todellisuudesta. Nyt visio on syvempää näkemystä tulevaisuudesta ja tulkintaa megatrendien vaikutuksesta. Siihen sisältyy myös epävarmuustekijöitä ja skenaarioita.

“Käytettävissä oleva tieto ei anna meille aukottomia vastauksia siitä, mitä tuleman pitää. Mutta sen avulla pystyy vähintäänkin tekemään valistuneita arvauksia.” Aittokoski kirjoittaa. Visioita on sekä yhä vaikeampi että samalla tärkeämpi muodostaa.

Hyvä visio ei jätä kylmäksi vaan synnyttää keskustelua

“Tulevaisuudessa on se vika, että se saapuu yleensä ennen kuin olemme valmiita kohtaamaan sen.” Näin totesi kirjailija Arnold H. Glasow. Tästä syystä vision pitää olla rohkea ja puhutteleva. Vision tehtävä on herättää huomiseen. Osa ihastuu ja osa jää ihmettelemään. Liian shokeeraava ei aja asiaansa, mutta menestyjän on oltava askeleen edellä muita.

Hyvä visio sisältää monia elementtejä. Parhaimmillaan se on:

1) Näkemyksellinen – avoin uudelle
Rohkaisee kokeiluihin ja muokkaa yrityskulttuuria epäonnistumisten sallimiseen. Hyvä visio ei ole pelkästään entisen jatkumo. Sellainen ei ole tässä ajassa uskottava.
2) Asiakaslähtöinen
Asiakkaan vallan kasvu ei ole ohikiitävä trendi, vaan uusi normaali. Sen tulee välittyä visioissa.
3) Tulevaisuuskestävä
Visio on yrityksen sielu. Sen tulee myötäillä yrityksen arvopohjaa, sen tulee olla sopusoinnussa ja vastata yrityksen kannalta oleellisiin megatrendeihin, olivat ne sitten liiketoimintapainotteisia tai arvopohjaisia.
4) Osallistava
Hyvä visio ei synny pelkästään yrityksen hallituksen tai johdon pohdiskelun tuloksena. Näkymää tulevaan on syytä raottaa yrityksen omien syväosaajien avulla samoin kuin niiden, jotka tulevat kuvattavan tulevaisuuden elämään, eli nuorten. Pois ei pidä sulkea myöskään yritysten monia kumppaneita. Vaikutteet heiltä ovat erinomaisia ikkunoita tulevaisuuteen.

Visiot muodostuvat dialogin pohjan – tulevaisuudesta pitäisi puhua enemmän kuin menneisyydestä

Minulta kysyttiin joulun alla, millaisia suomalaisyritysten visiot ovat sisällöltään. Havahduin: en osannut juurikaan vastata. Enemmän tiedän niiden menneisyydestä, siitä on runsaasti tietoa tarjolla ja siitä uutisoidaan. Yritysten visiot eivät sen sijaan nouse keskusteluun. Nyt kun tulevaisuuden näkyvyys on poikkeuksellisen heikko ja yritysten valinnat voivat poiketa suurestikin toisistaan, avoimen visiopohjaisen dialogin merkitys korostuu.

Tarvitsemme ratkaisuhakuista keskustelua tulevaisuudesta, yritysten uudistumistarpeista. Dialogin kautta yksikin rohkea visio kirittää muita visioita ympärillään. Myös medialla on tässä oma merkittävä roolinsa. Onko sillä halua ja valmiutta avata yritysten visioita ja vertailla samalla tavoin kuin tilinpäätöksiä? Sijoittajilla on omat kanavansa tunnistaa nukahtaneet yritykset, mutta asiakkailla ja suurella yleisöllä ei niinkään.

Uskon, etten ole ainut, joka arvioi nykyään yrityksiä paljolti sen perusteella, millaista paikkaa ne raivaavat itselleen tulevaisuudesta. Eli kysymykseni yritysjohdolle on: Millaista tulevaisuutta sinun yrityksesi rakentaa?

Päävastuu keskustelun avaajana on yritysjohdolla. Keskustelu on tänään helpompaa kuin ikinä ja sitä on hyvä käydä monilla eri areenoilla. Yritysjohtaja voi aloittaa kertomalla yrityksensä tulevaisuudenkuvasta vaikka Twitterissä.

Yritykset rakentavat visionsa kansakunnan vision ympärille, joten on hyvä tunnistaa myös poliitikkojen rooli. Millaisesta tulevaisuudesta kevään eduskuntavaaliehdokkaasi puhuu – vai puhuuko ollenkaan? Tarkempi kansakunnan yhteinen tulevaisuudenkuva auttaa ennakoimaan odottamatonta ja rakentamaan haluttua tulevaisuutta.

Siihen, millaista Suomea rakennamme, mitä ongelmia ratkomme ja mihin huomiomme suuntaamme, paaluttavat merkittäviltä osin juuri yritysten visiot. Mutta yhteinen elintärkeä tulevaisuuskuva Suomelle syntyy vasta, kun visioista keskustellaan. Aittokoskea mukaillen Suomen tulevaisuus ei tarvitse lisää menneisyyttä. Me tarvitsemme lisää tulevaisuutta, tulevaisuudenuskoa. Luodaan yhdessä Suomelle sen ansaitsema tulevaisuus.

The post Etsintäkuulutus: Missä on suomalainen visiokeskustelu? appeared first on Bonfire.fi.

0

Dialogi, joukkoistaminen, ruokaselvitys, Uudistuva Suomi, osallistaminen
Reijo Karhinen

Pitäisikö kotimaiselle ruualle olla kaupassa oma hyllypaikka? Entä miten kehittää ruuan verkkokauppaa? Olen johdatellut keskustelua suomalaisen ruuantuotannon kannattavuudesta heinäkuusta asti. Loppuraporttini julkaisen tammikuussa. Hanke on näyttänyt, että suomalaiset ovat valmiita osallistumaan rakentavaan ja konkreettiseen keskusteluun.

Ruokaketjun osapuolet saman pöydän ääreen

Kun tartuin haasteeseen – 500 miljoonaa euroa lisää yrittäjätuloa maatalouteen – tiesin heti, etten millään tavoittaisi tarpeeksi kuluttajien ja tuottajien mielipiteitä perinteisin keinoin. Ajattelin jo silloin, että kaksi tärkeintä osapuolta samani toimeksiannon ratkaisuun ovat alkutuottajat ja loppukuluttajat. Alkutuottajien rooli suhteessa teollisuuteen on ratkaisevan tärkeä ja toisaalta kuluttajat ovat kaupan kannalta se olleellisin taho. Toki samalla on tiedostettava kaikkien ruokaketjun osapuolten vuorovaikutussuhteet ja keskinäiset kytkennät.

Selvitystyöni aikana käsitykseni on vahvistunut, tuottajien ja kuluttajien välistä yhteyttä on lähennettävä. Tuottajien on pystyttävä paremmin tunnistamaan kuluttajien tarpeet. On aika siirtyä tuotantopainotteisesta toimintamallista enemmän kysyntä- ja kuluttajalähtöiseen ruuantuotantoon. Siksi koen tärkeänä kuulla myös kuluttajia suoraan.

Valitsin keskeiseksi tiedonkeruumenetelmäksi avoimen kuulemisen mallin; verkkoaivoriihen. Tämän julkisen kyselyn lisäksi olen tavannut runsaasti ruokaketjun toimijoita workshopeissa ja henkilökohtaisissa kuulemisissa.

Verkkoaivoriihen mielipiteiden määrä ja analyyttisyys on ylittänyt odotukseni täysin. Jo noin 6000 ruokaan liittyvää vastausta – kokemuksia, mielipiteitä ja ideoita (aivoriihi on auki 31.10 asti). Suuri kiitos!

Aihe on otollinen laajalle osallistamiselle. Lähes kaikilla meillä on mielipide ruuasta ja maataloudesta. Mutta niin on esimerkiksi liikenteestä, koulutuksesta, tulonjaoista tai pankkitoiminnastakin – vain muutaman nimetäkseni. Haluaisinkin nähdä osallistamista enemmän: yritykset yhdessä, päätöksentekijät rohkeammin. Otoskoolla on vähemmän väliä, sitoutumisella enemmän.

Aktiivisuuden taso on saanut minut pohtimaan, miten merkittävä, jopa korvaamaton, potentiaali onnistuneella osallistamisella onkaan minkä tahansa ison ja kompleksisen ongelman ratkaisemisessa. Tätä pohdiskelua ja kertyneiden kokemusten syvällisempää analysointia jatkan varmastikin loppuraportin julkistamisen jälkeen. Mielenkiintoista.

Teknologia edesauttaa dialogia, muttei toteuta sitä

Ihailen sitä luontevuutta, jolla nuoret kysyvät mielipiteitä omilta verkostoiltaan. Dialogi on moderni tapa suunnitella, implementoida ja oppia tehdystä. Työkaluja dialogin vahvistamiseen on paljon. Ihmisten aito halu osallistua vaatii kuitenkin enemmän kuin alustan ja kutsun.

Uskon, että tärkeää on tehdä selväksi, miten yksilön kontribuutio tulee vaikuttamaan lopputulokseen. Ruokaselvityksessä olen vakavissani siinä, että aivoriihen vastaukset tulevat näkymään raportissa ja sitä kautta toivottavasti tulevien toimeenpanopäätösten pohjana. Siten osallistuminen on suoraa vallankäyttöä. Tämän lisäksi olen pyrkinyt selkein sanakääntein kertomaan työn etenemisestä omien kanavieni kautta, Twitter vahvimpana. Koen. että osallistamisen ohella avoimuus ja läpinäkyvyys ovat enemmän tätä päivää kuin kabinetit ja muut suljetut piirit.

Ruokaselvityksen verkkoaivoriihi jakaantui kahteen osaan. Ensimmäisessä kyselyssä kartoitettiin ruuantuotannon tärkeimmät teemat. Yksittäinen työryhmä ei olisi saanut näin kattavaa ja todenmukaista kuvaa nykytilasta. Toisessa, käynnissä olevassa vaiheessa odotan vastaajien kertovan näkemyksiä ja ideoita ensimmäisen kierroksen aikana esiinnousseiden teema-alueiden – kuten digitalisaatio, innovaatiot ja vienti – näkökulmista.

Heitän loppuun kaksi haastetta:

Kun sinulla tai tiimilläsi on ongelma, joka vaatii laajaa kartoittamista, taustoittamista ja kokonaiskuvan hahmottamista, joukkoista. Erityisesti murroskohdissa näkemystä on haettava syvemmältä kuin vain tavallisilta lausuntokierrosten osallistujilta tai järjestöiltä. Kestävien ratkaisuehdotusten löytämiseksi prosessi on vaivan arvoista.

Toinen haaste menee jokaiselle suomalaiselle: kerrothan näkemyksesi suomalaisen ruuan tulevaisuudesta. Käytä 15 minuuttia työmatkastasi tai pohdi syvällisemmin ajan kanssa. Kysely on auki lokakuun viimeiseen päivään asti. Raportti toimintaehdotuksineen tulee olemaan yhteisen ponnistuksen ja aktiviteetin tulos. Pääset kyselyyn tästä linkistä. >>

Suomalainen ruoka on timanttimme ja vain eteenpäin katsova dialogi hioo siitä kannattavamman ja kilpailukykyisemmän. Pystymme ratkaisemaan maatalouden kannattavuusongelman, kun tartumme siihen yhdessä.

The post Osallistamalla kohti sisältörikasta dialogia ja uusia näkökulmia – case ruokaselvitys appeared first on Bonfire.fi.

0

Dialogi, Tulevaisuus, joukkoistaminen, kannattava ruoantuotanto, ruokaselvitys
Reijo Karhinen

Meillä on timantti käsissämme. Ajatus on noussut esiin kerta toisensa jälkeen viimeisen kahden kuukauden aikana työskennellessäni selvityshenkilönä ruuantuotannon kannattavuuden parissa. En ole kertaakaan törmännyt siihen, että suomalaista ruokaa moitittaisiin. Sen laatu, turvallisuus ja puhtaus keräävät ainoastaan kehuja. Voin hyvillä mielin todeta, että perusta on kunnossa. On hyvä lähteä etsimään kestäviä ratkaisuja alkutuotannon kannattavuusongelmaan, joka on todellinen.

Ruoka koskettaa kaikkia. Suomessa ymmärretään laajasti, että kotimaisen ruuan tulevaisuus on riippuvainen niistä ratkaisuista, joita tehdään nyt. Olen havainnut tämän monissa kuulemisissa, työpajoissa sekä verkkoaivoriihen tuloksissa.

Lähes 4000 suomalaista ovat jakaneet ajatuksiaan ruuantuotannon nykytilasta aivoriihessä. Mielipiteitään ovat ilmaisseet niin kuluttajat kuin yksittäiset ruuantuottajat. Sekä kyselyssä että alueellisissa keskustelutilaisuuksissa viesti on ollut ylivoimaisesti tulevaisuusmyönteinen ja ratkaisuhakuinen. Teräviä huomiota ja syvällistä pohdintaa.

Suurimpana haasteena jännitteinen keskusteluilmapiiri

Ruuan ympärillä käydään nyt keskustelua enemmän kuin pitkään aikaan. Ruokaketjun ulkopuolella yhteinen hyvä henki on syntymässä. Kannattavien ja kestävien ratkaisujen löytyminen vaatii kuitenkin vielä muutaman oleellisen asian loksahtamista paikoilleen.

Merkittävin haaste on ehdottomasti se, miten parantaa ruokaketjun – tuottajat, teollisuus, kauppa – tulehtunutta ja jännitteistä sisäistä ilmapiiriä. Miten ihmeessä voin lähteä rakentamaan tähän viitekehykseen yhteistä visiota ja tahtotilaa yhteisine tavoitteineen? Niin monet pitkän aikavälin ratkaisut ovat yhteisymmärryksen löytymisen takana.

On selvää, että jännitteinen keskusteluilmapiiri ei laukea ilman että pystymme ratkaisemaan yhtä keskeisintä juurisyytä eli maatalouden todella pitkään jatkunutta kannattavuusongelmaa. Ei ole luonnollisestikaan yllätys, että aivoriihen keskeisin palaute kulminoituu tuottajien tunteeseen tulonjaon epäoikeudenmukaisuudesta.

Jatkaessani selvitystyötä en voi sivuuttaa faktaa ruokaketjun eri osien rakenteellisen kehityksen eritahtisuudesta. Keskeisintä on se, että kaupan toteutunut rakennekehitys poikkeaa ketjun muista osista. Kaupan omista lähtökohdista onnistuneet strategiset ja rakenteelliset valinnat sekä viranomaisten tälle kehityssuunnalle myönteinen suhtautuminen ovat johtaneet tilanteeseen, jossa kaupan neuvotteluvoimasta on muodostunut vahva, jopa ylivertainen

Yhteinen tulevaisuuskuva syntyy dialogilla

Minulle annettu tavoite – 500 miljoonaa euroa lisää yrittäjätuloa maatalouteen – on saavutettavissa. Se vaatii kuitenkin monen asian muuttumista. Yhteisen positiivisen tulevaisuudenkuvan syntyminen edellyttää keskustelutaitojen kehittämistä ja rohkeaa dialogia. Tarvitaan paljon yksittäisiä korjaavia toimenpiteitä, mutta myös vallitsevien rakenteiden kriittistä tarkastelua. Pelkällä hienosäädöllä merkittävää tasokorotusta ei saavuteta. Vanhasta on oltava uskallusta luopua ja monta uutta alkua on rohjettava kohdata.Reijo Karhinen

Perusruokaketjun kitkaton ja sujuva toiminta sekä tuottavuus, uusi teknologia, innovaatiot ja erikoistuminen sekä vienti. Selvästi hahmottuu, että esimerkiksi näitä kokonaisuuksia pitää tarkastella lisää.

Etsitään ratkaisut yhdessä!

Selvitystyöni alkutaipale on antanut vahvan uskon kansan ideointikykyyn. Siksi haluan kuulla lisää. Uusi verkkoaivoriihi on aukaistu tänään. Se pureutuu jo esiin nousseisiin teemoihin etsien nyt konkreettisia ratkaisuja.

Uskon, että vain eteenpäin katsova dialogi hioo tästä timantistamme kannattavamman ja kilpailukykyisemmän. Heitän pallon teille. Kuten niin usein: yhdessä tämäkin ratkaistaan.

Sipilän hallituksen tilaaman selvitystyön tavoitteena on laatia lista toimenpiteistä, joilla maatalouden yrittäjätuloa korotetaan 500 miljoonalla eurolla. Selvitystyön tulokset julkaistaan alkuvuodesta 2019.

Reijo Karhinen kertoo lisää selvitystyöstään Ylen A-studiossa.

The post Ruoka on Suomen hiomaton timantti – siksi sen kannattavuusongelma on ratkaistava appeared first on Bonfire.fi.

0

Viestintä, Asiantuntijaviestintä, Dialogi, Tulevaisuuden Suomi
Reijo Karhinen

Olen hämmentynyt kahdesta asiasta. Siitä, miksi arvostamani henkilöt, osaajat, eivät jaa asiantuntijuuttaan avoimemmin ja siitä, miten helppoa sen jakaminen nykyään on.

Dialogi muuttaa maailmaa. Englannissa teollisen vallankumouksen aikaan ihmiset alkoivat tapaamaan pubien sijaan kahviloissa ja vaihtoivat ajatuksiaan selväpäisinä. Syntyi suuria innovaatioita.

Kysyntää tulevaisuuden hahmottamiselle on valtavasti. Siksi tarvitsemme tarpeeksi erilaisia näkemyksiä. Vain avoin vuorovaikutus rakentaa luottamuksen tulevaan. Mielestäni keskusteluista puuttuu runsaasti niitä, joilla on omakohtainen näkemys siitä, mihin maailma on menossa.

Aiemmin yrityksen tiedon panttaaminen saattoi olla vallankäytön väline, nyt avoin asiantuntijuuden jakaminen on vallankäyttöä parhaimmillaan. Vahva mielikuva yrityksen asiantuntijuudesta vaikuttaa arvostukseen, vaikuttavuuteen ja lopulta yrityskuvaan ja tulokseen. Yritysten johdon tulisi rohkaista omia asiantuntijoitaan viemään kahvitauolla pohdituttavia kysymyksiä ja oivalluksia yrityksen ulkopuolelle, sosiaaliseen mediaan. Siellä kohtaavat asiakkaat, kollegat, kilpailijat ja poliitikot – asiantuntijoita omalta alalta, mutta erityisesti sen ulkopuolelta.

Keinot eivät ole ikinä olleet näin helpot. Sosiaalinen media auttaa julkiseen keskusteluun osallistumista sekä sen synnyttämistä. Yrityksen hyvä julkisuuskuva ei vaadi toimittajien soiton odottelua, ainoastaan kannustavan ilmapiirin, jossa asiantuntijat uskaltavat kokeilla somea. Tätä ei tule käsittää väärin: sosiaalinen media ei ole se juttu. Tärkeää on ainoastaan se, mitä sosiaalisesta mediasta saadaan: inspiraatiota ja uusia oivalluksia itselle ja muille.

Tiedon jakaminen on velvollisuus. Kukaan ei saisi tulla yllätetyksi tässä ajassa. Yhteinen tietoisuus tulevaisuudesta muodostuu terävämmäksi, kun asiantuntijat laajalla rintamalla osallistuvat keskusteluun. Uskon, että jos asiantuntijat osallistuisivat päivittäin, tai edes viikoittain, ammatilliseen tiedonjakoon sosiaalisessa mediassa, yritysten ja kansakunnan luottamuspääoma kasvaisi. Rikkaassa rakentavassa dialogissa oma ja muiden ajattelu jalostuu ja tulevaisuuden suunta hahmottuu. Palkitsevana lopputulemana olisi myös eheämpi ja yhtenäisempi Suomi.

Puhuminen ei vähennä tekemisen arvoa. Se kirkastaa tekemisen fokusta, inspiroi sekä sitouttaa muut samaan tekemiseen. Saisimmeko asiantuntijatiedon jakamisesta keskeisen toimintamallin Suomeen? Väitän, että laadukkaasta koulutuksesta nouseva terävä asiantuntijuus on parhaita kilpailuvalttejamme. Jokainen on ekspertti jossakin. Kannustaisin pohtimaan, mitkä ovat ne teemat, joista juuri sinä tiedät enemmän kuin kollegasi. Uskalla jakaa sitä, luo keskustelua, kyseenalaista. Nykyään osaaminen vahvistuu jakamalla.

The post Jaettu asiantuntijuus on edelläkävijyyttä appeared first on Bonfire.fi.

0